"Son aurinkoki alkanu katoamhan taihvanrannan taa. Syksy alkaa tulhen. Toishaalta son soma, mutta olis se kesä saanu vielä jatkua. On tässä senthän vielä pitkästi lumen tulhon. Monta hommaa on kuitenki vielä keskissä ja muutama rojekti vielä alkamatta. Tullee hoppu.
Ei sitä kuitenkhan kannata hommia kiirhelä pilata. Enämpi sitte harmittaa jos menneeki pielhen. Jokku hommat pystyy tehä lumen aikanaki ja jos ei kerkiä tänä vuona, lykkää kevhääshen sitte osan. Sillälaila met tehemä paljon. Tietenki, jos sulla on katossa harakan mentävä reikä, niin kannattee se tieten ennen syysmyrskyjä korjata. Mutta vaikka esimerkiksi porthaitten maalaus on somempi tehä kevätauringossa.
Son siittä soma asua täälä kiirhenrajan pohjospuolela, ko asijat ei ole niin justhinsa. Sovitut hommat tehhän ajalhansa ja loput sitte ku kerkiää. Son varhman yks iso syy tämän perän ihmisten pitkäikäsyythen. Ko memmä tyhjää ressaa. Paitti jokku, mutta ei net tunnukhan niin terhveitä olevan. Ainaki ko kuuntellee, niin niilä on tainu jääjä muutaman kerran vuosihuolto välhin. Kolottaa sieltä täältä, verenpainhet on kohola ja päätä kivistää joka asija.
Mie puhuttelin vasta yhtä tuttua. Emmä olhe nähne pitkhän aikhan. Sillä oli melkonen sairaskertomus. Jonku aikaa ko mie kuuntelin, mie kysäsin, että olekko keriny ees kalassa käyvvä. Ei kuulema ollu ja ees hilhan ei ole keriny, ko on niin mahottomasti hommaa. Mie totesin sitte siihen, että häävyt väärtihyvä vähä höllätä menoa, ei sitä kukhan ihminen tuolalaila jaksa taajoa. Ei yhen tartte kaikkia hommia keritä tehä, ainakhan kerrala.
Väärti siihen, että no joo, on se tieten niinki. Mutta on tuota hommaa niin paljon. Siihen mie vain totesin, että somempi son, ko on vähäsen hommia rästissä, ko että kiirhet loppuu kokonhan...
Tais se tajuta mitä mie meinasin. Sais nähä ymmärtääkö höllätä vähäsen vauhtia. Vaikka eihän sole vielä ko alle seitenkymppinen nuorukainen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti