Siinäpä pulma.

    "Molin jo hyvissä ajjoin järven rannala. Laitoin istumalinnut vethen, vein venhen vähä kauemaksi ja tehin risuista suojustanki. Siinä mie sitte tyytyväisenä istuin mäthälä ja kattelin järvele. Nyt saapii linnut istua kuvile. Kattelin kelloa. Vielä reilu kymmenen minuuttia niin pyynti alkaa. Noukin varvikosta mustikoita suuhun. Niitä sattu olhen reiphaasti samassa paikkaa. En ollukhan niitä hoksanu ko paikkaa valittin. Sepä ei aika tule pitkäksi ko napostellee niitä samala.

     Syrjäsilmälä näjin ko kaks lintua lähesty rannan myötäsesti. Kaks sotkaa suikahti paikale ja istahti kuvile. Siinä olis syömälinnut, mutta kello ei ollu vielä puoltapäivää. Seittemän minuuttia vielä. Molen aina ollu tarkka ajan kansa. Koskhan en ole ampunu ko vasta ko on saanu. Kattelin ko sotkat uivat kuvien tykönä. Niin makeasti nolis hollila, mutta...

     Net vishin hoksasit, ettei net muovilinnut olhekhan heijjän kavereita ja lähtivät uimhan syvemäle päin. Hopusti net loittos rannasta ja ko kello näytti viimhein kahtatoista, net olit jo ainaki viijjenkymmenen metrin päässä. Ei niitä kannata ees kokkeillakhan niin kauvvas. En mie halva raanakoita tehä. Se pittää olla varma paikka ennenku ammun. Ilman koiraa niitä on vaikea ees löytää kaislikosta.

      Kyllä mie varhman semmosen tunnin verran oottelin siinä, jos sieltä olis joku tullu vielä kuvia kattomhan, mutta ei niitä näkyny. Sotkakki pysy kauempana järvelä. Viimhein mie kyllästyin oottelemhan, ko jalakki puutu ko mahoton. Hyvä ko pysthyn pääsi. Vähä aikaa siinä verryttelin jalkoja ja lähin kävelhen hiljokshen rantaa myöte. Koko ajan kattelin järven rantaa, jos sieltä olis joku sorsa pompanu kaislikosta lenthon. Kovin tuntu olevan hiljasta.

     Siinä ko mie aikani ähelsin ruvossa, mäthäitä ja vaivaiskoivupenshaita kiertäessä, lähti melkhein vierestä sorsa lenthon. Hölmistynhenä jäin vain kattelemhan, enkä tajunu ees ampua. Solis ollu kyllä varma saalis. On sitä ennenki käyny, että lintu on säikähyttäny ja päässy karkhun, mutta tämä oliki vähä erikoisempi juttu. Molin kattellu kyllä järvele kävelessä, mutta tämäpä oli kuivala maala ja päästi ohikki, ennenku lähti lenthon. Soli varhman ollu kans mustikoita syömässä niinku mieki.  Eipä ole ennen tuommosta sattunu.  Kyllä niitä aivan rannala on ollu. 

     Nyt meni kyllä pyynti hankalaksi ko pittää olla silmät selässäki. Ko ei oikhen tiijjä mistä paikkaa net lähtee lenthon. Ja miten son - ko vesilintuja pyyethän ylhensäkki veestä, niin jos net nyt onki kuivala maala. Laskethanko net sitte maalinnuiksi ja niitten pyynti alkaaki vasta ens kuussa...

     Taitaa olla nokipannukahvin paikka.."