Kylmän veen hauki

      "Joko solet keriny käymhän pilkilä? Mie kerkisin. Ja oli kyllä kala syönilä. Ahvesta tuli vaikka kuinka. Harmi vain ko olit niin pieniä. Nakkimakkarassaki on enämpi syömistä ko nuissa raukkasissa. Eikä Isoviitosia tartte nylkeä. Sain mie pari pannukarkeaa harriaki, mutta nekki laskin takas kasuamhan. Niitäki pitäs saaja kymmenkunta, että sais koko väki syyä.

      Onneks laitoin muutaman iskukoukun pyynthin, niin pääsi senthän verestä kallaa syömhän. Viikonlopun pelasti pari reilun kilon painosta haukea. Toisen paistoima heti ja toinen suolathin. Huomena vois sitte sauvvustaa sen.

     Nyt kannattaa kattoa mistä ajjaa. Menimä joele tuthun paikhan, missä molema aina käynhe pilkilä. Ja nyt mie en tiijjä, mikä etiäinen pisti pysähtymhän rannale. Tuli jotenki semmonen olo, että nyt ei ole kaikki niinku pittää. Sammutin kelkan ja otin kirhven ja kävelin hiljaa jääle. Toiset huusi reestä, että mitä sie nyt?

     Kävelin kymmenkunta metriä ja sitte löin kirhvelä jäätä. Eka lyönti heitti hilheitä naamale, mutta seuraava meni läpi, että heilahti. Vesi oikhen pärskähti. Siinä paikkaa ei ollu jäätä ko pari senttiä. Mitenkhän solis käyny, ko olis kelkala suorhan tyyräny jääle. Siinä ei olis lynksistä näkyny ko parireen takakelkka avanosta, ko solis sukaltanu pohjan ko venäläinen sukelusvene.

     Tänä kevhänä näkkyy olevan tosi ohkaset jäät. Viimi vuona tuohon samhan paikhan sai kairata tosishan reikiä. Jäätä oli semmoset puoli metriä. Suvanot koskien välilä näkkyy olhen heikola. Vettä sielei ole kuitenkhan jään päälä yhthän. Sen verran on kylmänä pitäny. Hyvälä lykylä saama pilkkiä vielä pitkäle toukokuuta."

Kyllä net jokku urheilee. Toivottavasti päästättävät vain
kelkan uphin, jos huono tuuri käypii. Näitä näkkyy paljo.