"Hoksasin syrjäsilmälä, että varaston nurkassa vilahti jotaki. Jäin kattelemhan, että mikä sielä oikhen oli. Ajattelin ensin, että hiiret oli taas lissääntynhe ja alkanhe pyöriskelhen nurkissa. Mutta ei niistä ole pölköä, ko rakenuksen alta ilmestyki kärppä. Son hiiriongelmat ratkastu kerrala.
Kärpän touhuja on rohki soma seuraila. Se tottuu äkkiä talonväkhen ja sei pölkää oikhen mithän. Joskus son tullut aivan vierhen töllistelhen, ko itte istuin porthaila. Siinä se katteli ja kuunteli minua, ko juttelin sille. Äkkiä se taas luikahti talon alle ja kohta vilisti toiselta puolen varaston alle. Yhen kerran se kanto poikaset toisen rakenuksen alle, yks kerralhan. Juoksi pihan puolivälhin, vilkas ympärilhen ja matka jatku. Vähän päästä se sitte juoksi takasi ja sama homma toistu. Viis kertaa se kaikkijhan laukko.
Son kyllä soma kaveri, ko ei vain pääse välikatole. Sielä se kyllä tekkee tuhoja, mutta ei se sitä vasiten tehe. Se vain yrittää ellää ommaa elämäänsä.
Kerran hoksasin, ko hiiripöllö istu pihapuussa ja katteli kärpän touhuja. Mie aloin jo vähä huolestumhan, että ei sunkhan se meinaa minun aljua napata. Lähin varalta pihale seku touhuamhan, että sei uskala tulla liian lähelä. Vähä aikaa se siinä mulkoili ja lähti sitte lenthon mettikhön. En mie tiijjä olisko se saanu kärppää kiini, ko son niin liukas liikkeishän, mutta kaiken varalta menin ulos. Olishan se ollu surku, jos solis minun väärtin vieny menneshän."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti