"Nostin aamula taasen sukset autosta ja nakkasin repun selkhän. Pyssy kaulale vinekheshen ja matka hirvien perhän alko. Lumen tulo helpottaa kuoraamista, mutta kulkemista se hankaloittaa paljo. Mettässä on tämän toisen sathen jälkhen helpompi hihtoa, ko se ensimäinen teki kuoren hangen pinthan. Se kuulu riethan kauvvas. Ei tarvinu pölätä, että käet olis joutunu sotkemhan. Hirvet varmasti kuulit kilometrin päähän, ko äijjät hihto.
Nyt oli paljo hiljasempi mennä. Jänkät ja järvekki alkaa kestämhän sivakkamiestä. Ainut vain, ko jänkän rannat ja ojat pakkaa olhen sulia. Son soma ko suksi mennee lumesta läpi vethen, niin siinä saapii kaluta suksenpohjia ja raappia jäätä poijjes, että pystyis hihtoa normaalisti. Tehettää vähä ylimäärästä, ko pittää mennä koko ajan kuivaa maata myöten. Nyt on kyllä soma parinkympin pakkanen, mutta lumi suojaa, eikä maa pääse kunnola jäätymhän. Liikkukkaa väärtit varovasti jäilä, ettettä vain mene läpi.
Soli soma taasen liikkua päivä mettässä, vaikka emmä löytänhe hirviä. Oikeasthan ainokaiset elävät oli neljä päkstiaista ja korppi. Riekkojakhan ei näkyny, mutta jälkiä oli joka paikassa. Soma, ko ei senthän kaikkia saanhe ammuttua. Pyssyy kanta hyvänä. Mettässä ei tule ennää tehtyä valkeaakhan, ko pyynti on menny enämpi naakkaamiseksi. Istuu sitte illala kotona piisin ääressä jos halvaa.
Mutta nyt häätyy laittaa nukkumhan, ko aamula pitäs taas lähteä pyythän, ko aamu valkenee. Toivottavasti senthän vähä ees lauhtuu päiväksi, vaikka kyllä se mennee pakkaselaki pyytää. Niinhän sitä ruukathan sanoa, että ei ole liian kylmää, ko on liian vähä vaatetta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti