maanantai 18. lokakuuta 2021

Taivaankannen kattokruunu

      Ajelin iltamyöhällä töistä kotiin. Huomasin erään vuoman kohdalla, että taivaalla loimusivat revontulet. Pysäytin auton ja sammutin moottorin. Silmät tottuivat hiljokseen hämärään. Taivaanvalkeat juoksivat taivaalla.

     Otin kamerani esille ja levitin jalustan. Katselin taivaalle ja annoin ajatusten harhailla. Hiljaa pimeässä, parin asteen pakkasessa, taivaankannen kattokruunun loisteessa. Voiko paremmin enää päivä päättyä?








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kullero kukkii ja kesä joutuu.

       "Voi rietas, ko tuo aika mennee hopusti! Kohta liianki hopusti. Mie havahuin, että mole keriny ees kirjottaa mithän vähhän aikha...