"Son ko riivattu, että ko heti ko tullee vappaa, niin sitä rukattaa samantien methän. En mie onneks ole sielä yksin liikhelä. Ajoin auton parkhin ja tässä on muutama muuki ennesthän. Neljä turistiaki näkkyy laittavan reppuja kunthon. Mihinkhän non menossa? Varhman samhan suunthan ko mieki, mutta mie käyn vain päiväselthän semmosen pikku mukan. Samala periaathela ko Finnairiki mainostaa, että illaksi kothin.
No enhän mie tämmösenä hiljasena lapinmiehenä tietenkhän malttanu olla raatauttamatta niitä eteläläisiä ja tietenki lähin heti niitä jututtamhan. Samhan suunthan nekki meinas, mutta paljo pitemälle ko mie. Niilä tullee melko huikonen, jos net meinas kävelä lähimäle autiotuvale yöksi. Reilu kaks poronkusemaa tullee pojile matkaa. Son suomeksi rapea parikymmentä kilometriä. Onneksi on kuiteski kuiva keli, niin saavat lipposilla kävellä. Son saaphat jalassa aika raskas lompsia. Vaikka näitä jäkäläkankhaita pitkin onki köykänen muuten kulkua. Pitkoksekki melkhein joka rapakon ylitte.
Ajattelin mielessä, että ko net ensin ajjaa tuhanen kilometriä tänne, että saavat viikon mettässä syöttää itteänsä sääskile ja sama toistuu joka vuosi, jopa useamastikki, niin on se melkonen paarma ollu, joka niitä on purassu, ko nuin pahan lapinkuumhen on saanhe. Ja ko siihen tauthin ei löyvvy lääkettä, niinku molen ennenki sanonu. Met vaivaiskoivujen keskelä kasunhe, olema vishin immuuneja semmoselle, ko emmä met ruukaa laukkoa etelässä samala laila. Tai, oikeasthan mie tiijjän kyllä semmosiaki täältä, mutta nei olekhan mettäpörröjä niinku erhät.
Toishaalta taas ko miettii, niin jos nuot käypii suurin piirthein kaks kertaa vuojessa täälä vaeltamassa ja hihtomassa, se tekkee yhthensä 14 päivää. Met käymä jo pelkästhän kevhälä pilkilä sen verran. Että jos oikhen alkaa laskemhan, kummat non saanhe paheman lapinpörriäisen pureman, niin kyllä meitä on taijettu kupata jo pikku läpistä asti.
Mutta ei siinä mithän. Mie taijjan kans heittää repun selkhän ja suikassa vaihtheksi jokiruthon. Mole päässy onkimhankhan ko sitte viimeksi. Tasashen tahthin joka viikonloppu ja välilä viikolaki käyny lähempänä. Häytyy nauttia vielä ku voipii. Kohta se tuo hillastus alkaa häirittemhän harrastushommia.
Ei sitte muuta ko nakkaan kiirhen peräkophin, autosta lunkka kiini ja kohti uusia seikkailuja. Kyllä se hoppu sielä ilthan asti pärjää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti