Ruuhkaa Pöyrisjärvelä

     "Lähimä käväshen kattomassa mitä Pöyrisjärvelä näkkyy. Päivämukin, seku onkimassa. Näkkälässä sijoima kamphet mönkijhän ja sitte käänsimä keulan kohti pohjosta.

Pöyrisjärven autiotupa.

     Emmä olhe ainuat sielä liikkujat. Kulkijjaa oli molemphin suunthin. Parisenkymmentä varhman yhthensä. Sielä net kuljit rinkka selässä. Osa pyörälä. Son näkkyy olevan aika suosittua nytten, eikä ihme, ko hyvähän sielä on maastopyörilä polkea. Saattais sitä ittekki semmosella ajjaa, ko olis aikaa enämpi. Mutta ko pääsee vain päivämukin kävästämhän. Tuli sielä vielä jokku paikallisekki mönkijälä vasthan. Tutut oli näkkyy lähtenhe hekki kalhan. Ainaki oli onget keulhan siottuna kiini. Olivakhan kaukanaki käynhe?

      Mutta näky sielä semmonenki kulkupeli, ettei ole koskhan tullu mettässä vasthan. Suu auki kattoima ko keinoa pitkin tuli tyvär ponila rattastaen, toinen poni ja iso koira perässä. Viimisenä laukko äijjä reppu selässä. Raukkanen joutu vishin kanthan kaikki tavarat. Toivottavasti niilä oli elävillekki kunnon myrkyt matkassa, ko mäkäräisiä piisas aika hyvin. Hyvä että olit nyt käymässä, ko syksymmällä saattasivat hirveksi vielä luulla.

     Kalansaalhila ei oikhen pysty kehumhan. Ei ollu kala syönnilä. Maistamhan juuri pääsimä. Mutta oli se soma muuten käyvvä. Komea keli ku sattu olhen.

     Pöyrisjärven keinoa on korjattu viime vuosina melko paljo. Traktorilla on tasattu tietä ja nyt oli ajettu maata yhthen jänkhän vähä ennen kämppää. Ennen siinä oli saanu kahloa polvia myöten. Eppäilen vain ettei se kauvvoa kestä. Sathet ja tulva syövät. On se nyt kuitenki somempi kulkea.

     Luontomatkailu näkkyyki olevan kovassa nousussa. Son pelkästhän hyvä, että ihmiset tykkää enämpi liikkua mettässä. Sonki paljon terhveellisempää juopua tuntureitten kauneuvesta ko hiihtokeskusten juottoloista. Kaltiosta kukshan siepattu vesi maistuu aina paremalle ko hanasta laskettu tunturipurojen raikkaus."

Harvinaisen kesy korppi ko päästi vierhen.