"Nykyhjän net vihreät maalimanlopun ennustajat kieltää kaikki. Kaikkien pitäs vishin alkaa syöhmän jäkälää, paitti että sillon pororievut nälkyis. Jotaki ihmen hiilijälkeä net koko ajan toitottaa. Mie en ymmärä muita hiilijälkiä ko valkeassa ja sillon harvon ko grillaan.
Ei net ihmisrievut oikhen ymmärä oikejan pääle. Siinä on hiilijälet kohila ko itte pyyvvät kalat ja lihat ja kerräät marjat. Meilä on jokia ja järviä mettät täynä, eikä tartte kovin kummonen lantto olla, että pääsee syömhän. Harria, taimenta, siikaa, ahvesta, jänkkäkoiraa ja muitaki. Särkiäki, jos joku sitäki tykkää syyä. Itte en siittä oikhen perusta, ko sei raukkanen maistu milhen.
Lihassaki met pysymä kyllä. Lintuja ja jäneksiä on kohtuuella ja hirviäki yritämä kovasti pyytää. Sieniäki met ruukaama syyvvä hyvälä mielihalula. Ensin ko vain jalostama niitä pikkusen. Syötämä net ensin poroile ja sitte met syömä sen poron. Ja ko selkäkeittoa alkaa tehä mieli, niin väärtiltä met saama sitä poronlihhaa sitte, jos sitä ei itteltä löyvvy.
Ja sitte on mettät täynä nuita luonnon jalokiviä. Viimi syksynä ei oikhen mustikkaa saanu, mutta puolukkaa senki eestä. Karpaloitakhan ei kauheasti ole, mutta kaarnikkaa löyty. Siittä saapiiki maaliman parhhan mehun aikaseksi. Vähä ko laitat vielä mustikkaa sekhan... Hilloja niinki löyty kohtalaisesti, mutta ei ole kyllä niitä parhhaita vuosija hätylelty pitkhin aikhoin, ko sai kontata ja kahela käelä oikhen rohmuta. Sillon oli pounut keltasena. Ei tarvinu kajehtia. Tänä vuona hillaa on ainaki riittäny ja mustikkaaki näkkyy olevan hyvin.
Semmonenki asija pittää muistaa, ko puhuthan luononantimista, että saama met muitaki tarpheita sieltä. Puula ko lämmitämmä, kuksia ja rekijä tehemä ja muutaki semmosta. Kyllä sieltä löytyy vaikka minkälaista ko liikkuu vain silmät auki.
Mutta vaikka nuista eelä mainituista osathan puhua, niin kohta son tärkeintä, mitä muuta met sieltä vielä saama. Ennen kaikkea saama terhveyttä. Pysymä kunnossa ko liikuma sielä. Tehemä koijjuja, kävelemmä elukoitten perässä, köykimä jänkilä ja männiköissä. Pyssyy selkäki notkeana. Son kumma homma ko täälä kylilä ei kehtaa lähteä käymhän mishän jalkasin, ko son niin pitkä matka, mutta mettässä sitä painaa hirven perässä parikymmentäki kilometriä päiväselthän, eikä sole paska mikhän. Ja huomena uuesthan. Kuha vain ensin hakastan autola lissää evhäitä.
Tärkin homma ennen kaikkea on, että met emmä tartte mithän terapijjaa. Pää pyssyy terävänä ja kunnossa, ko saama vain kulkea mettässä ja nauttia puhthasta ilmasta ja kauhniista maisemista.
Niin että väärti hyvä, veäppä kamphet niskhan ja läheppä kartanolle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti