"Oikhen rinnassa molahti ko yks aamu aukasi verhot. Maa oli vitivalkonen. Sitä oli yölä satanu semonen kymmenkunta senttiä. Jo vain oli soma. Aamukahvin jälkhen sitä lähti ulos, hakhen varastosta kolat esile.Vähä jo tuli pukattuakki, mutta ei nyt senthän hikhen asti.
Soli koko maalima valostunu. Syksyn ankeus muuttu kerrala. Illalaki näki pihala kulkea ja autolaki oli helpompi ajjaa. Mutta ei sitä iloa kauvvaa kestäny. Sehän suli poijjes. Ei se mikhän yllätys ollu. Aina vain sitä kuiteski toivoo, että pysyis nyt.
Poikasena sitä tuli aina lähettyä methän kävelhen ko lumi tuli maahan. Siinä oli semmonen oma jännitys hakea jäneksiä ja maalintuja. Arathan net silloin oli, paitti riekot. Noli jo valkosia silloin ja luottivat suojavärhinsä. Päästivät lähele. Jäniski oli valkonen, mutta sei liikkunu mihinkhän, ettei vain jääny jälkiä. Niitä oliki soma hakea kaatunheitten puitten alta ja risukasoista. Net ei ylhensä liikkunhe ja noli helppo ampua makkuupaikale. Monta paistia tuli saatua sillä laila.
Yks jänis on jääny kunnola mielhen. Mie ruukasin lähteä liikhele ko alko illala hämärtämhän. Silloin net oli lähtenhe liikhele. Mie kävelin kotivaarassa ja ja hoksasin yhen risukasan siinä vaaran laijassa. Mie kävelin sitä kohi ja siittähän lähti jänis karkhun. Vetasin ashen poskele, mutta se kerkis laukkoa penshan taka suojhan. Mie juovatin sitä sitte siihen asti, ko alko olhen niin pimeä, ettei olis nähny ennää ampua. Pari kolme kertaa soli lähelä, mutta en kertaakhan ampunu.
No, seuraavana iltana mie sitte lähin taas kattomhan, olisko se ollu siinä samassa paikassa. Ja sielähän soli. Soli vishin hänen kortteeri siinä paikassa. Taas kävi sama homma. Met kävelimä siinä perätysten pitkin vaaraa ja sei oikhen päästäny haulikkohollile. Aina lähti sopivan kaukaa karkhun. Ja taas sautto pimeä. Ei auttanu ku lähteä kävelhen kotia.
Seuraavana aamuna mie päätin, että nyt sie et ennää karkaa. Mie lähin liikhele heti ko oli tarpheksi valosaa. Hiljokshen kävelin risukassaa kohi tai oikeasthan pikkusen sivutte. Ko jos sie kävelet suorhan sitä kohi, niin jänis hoksaa, että son nähty ja lähtee karkhun. Samaten sinne ei saa tuijottaakhan, ko pittää sillä laila syrjäsilmälä kattoa. Silloin se pyssyy paikalhan, ko se luulee, ettei häntä ole hoksattu.
Vasten aurinkoa mie sitte siinä menin. Makkuupaikka tuli viimein vasthan ja semmosen viientoista metrin päästä mie sitte hoksasin, että siinähän se jänis istuu, Sei lähteny nyt mihinkhän. Tumma silhuetti näky kirkasta aamuaurinkoa vasten. Mie pysähyin, nostin pyssyn varovasti poskele, tähtäsin ja losahutin. Jänis oli kavonu. Latasin haulikon uuesthan ja lähin kattomhan. Koko ajan piti olla valhmiina, että jos se jostaki ponkasee juokshun, niin ehtii ampumhan uuesthan. Mutta ei tarttenu paikkoa. Siinä makas hengettömänä petipaikalansa. Raavas jänis soli. Nyt pääsi ruokaa laithan.
Nykyhjän pitäis melkheinpä ottaa töistä vappaapäivä ja lähteä käveleskelemhän methän. Niinku ennenvanhhan. Aamusta lähteä liikhele ja koko päivä tallustella pitkin vaaroja. Välilä keitähyttää kahvit ja istua juurakkovalkeala nauttimassa. Ilman mithän kiirettä. Näilä reisuila ei saalhila ollu koskhan niin väliä. Tietenki sitä yritti saaha kotia syötävääki, mutta harvemin sielä onnisti. Sitä vain nautti ko pääsi liikkumhan luonthon.
Molen vanhemmuutta huomanu, että nuot maat on pienentyny paljo. Poikasena net tuntu olhen kauhean isoja vaaroja ja jänkkiä. Niissä äkkiä pyörähti. Aikusenna oppi lukemhan maaston muotoja ja karttaa ja kulkeminen helpottu paljo. Ja onhan nykyjhän puhelimessaki karttasovelluksia, joila on helppo nähä, missä sitä oikhen on. Molen kuitenki kokkeillu käyttää kännykkää ja gepsiä maholisiman vähän, että ossaa kulkea ilman. Välilä vilkasen ja suunittelen kulkua. Somempi niin.
Toivottavasti nyt alkais tulhen lunta tuon iän ikusen vesisathen tilale. Valostuis maalimaki kummasti, eikä tarttis taajoa liukhan kansa. Lumi piettää kuiteski paremin pion renkhaissa ja kengissä. Jo vain. Muistakkaa kattella revontulia ja imeä itheenne energijjaa talveksi, koska kohta se alkaa taas - nimittäin kaamos. Soma!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti