Heräsin aamulla kylmyyteen. Olin yöllä potkinut peiton pois päältäni. Vetäisin sen takaisin ja katsoin kelloa. Puoli seitsemän. Ei kannata enää laittaa uudestaan nukkumaan. Noudin ylös, puin vähän vaatteita ylle, napsaisin kaasuhellaan tulen ja laitoin kahvipannun lämpenemään. Laitoin hellaan pari koivuhalkoa ja kiehisiä. Kohta tuli tohisikin iloisesti hellassa.
Olin siis lähtenyt viikonlopuksi mökille. Muutaman kerran minulta on kysytty, että mikä saa jaksamaan lähteä kylmään mökkiin asumaan aina uudestaan ja uudestaan. Vastaus on helppo. Yksinkertaisuus, rauha, luonto. Voit hiihtää, pilkkiä, kelkkailla, istua lumihangessa taljan päällä ottaen aurinkoa. Voit tehdä niin paljon asioita ja siltikään et välttämättä tarvitse tehdä halutessasi mitään. Voit vain olla ja ladata akkuja.
Mökki on iso osa suomalaista elämää. Enontekiöltäkin niitä löytyy noin 700. Osa on paikallisten, mutta kasvavissa määrin ulkopaikkakuntalaisten. Tunnen monia mökkiläisiä, jotka tulevat aina kun mahdollista rauhoittumaan tänne. Kaukaisimmat Helsingin seudulta.
Mikä sitten ajaa ihmiset kauas kotoaan, pakkasen ja sääskien keskelle? Kiireisen elämänrytmin katkaiseminen onnistuu parhaiten luonnossa. Kuntamme on laaja ja väestöä vähän. Parhaimmillaan loman voi viettää mökillä näkemättä ketään.
Metsästys, kalastus, marjastus ja pienet askareet ovat mökkeilyn suurimpia aarteita. Onginta kosken taikka järven rannalla, riekostus lähimaastoissa, talvimarjojen kerääminen, laskevat stressitasoja. Sääskistä huolimatta. Uinti saunomisen yhteydessä virkistää kehoa ja mieltä. Vaikka terveysvaikutuksia on paljon, suurin vaikutus kohdistuu korvien väliin.
Siispä minäkin otan kairan seinustalta ja lähden taas pilkille. Kuulumisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti