"Heittipä se viimhein satamasta. Vähä alkaa tuntumhan, että meilä ei ole oikhen välimuotoja sään suhthen. Son joko saje tai sitte helle. Onhan se poutaki soma, mutta kalassa sei oikhen ole paras maholinen. Ensin ko kävelee pari kilometriä joele ja rämmit ruvossa, alkaa tuo parikymppiä mittarissa olhen liikaa.
Toishaalta ko ajattellee, niin ei sielä ainakhan olla yksin. Hamhat irvessä piät hönkiä, ettet vejä mäkäriä keuhkot täythen. Non semmosia ihanuuksia net, että net mennee kauluksesta sishän ja munista purevat. Ei oikhen ohvia usko. Pitäs vishin oikhen kylpeä myrkyssä. Taikka tervata kaulus ja ranthet. Silloin net ainaki jäis siihen kiini.
Paarmojaki on rohki tarpheksi. Piti hanskat käessä onkia ko tuntu, että net lennosta purree. Ei tarvinu ko pään kääntää niin joku iski jo kiini. Ja se melkhein jo tekkee kipeää. Ei tartte miettiä uihman menoa, ainakhan jos ei pääse heti porthailta sukaltamhan.
Aina meilä on joku huonosti. Häytyy vain yrittää nauttia kesästä. Maalimala senthän ihmiset kuolee heltheishin, joten kyllä meilä senthän on asijat hyvin täälä.
Eiku lissää ohvia kaapista ja uuesthan kartanolle. Kyllä net ötökät kolmen kuukauven päästä on jo aika vähissä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti