"Mie havahuin ulkona touhutessa, että alkaa näkö menhen. Enkä mie meinaa ulkonäköä. Siitton menny jo parasta ennen - merkintä jo joku aika sitte. Vaan ko hoksasin, että meinaa valo loppua. Son alkanu hämärä sauttaa. Kesä on menny ja syksy alkanu.
Piti alkaa oikhen miettimhän, että mihinkhän mie sen kallolampun kevhälä pistin, ko mulla on semmonen tapa, että mie pistähytän tavarat johonki paikhan, että son siittä sitte helppo ens kerrala ottaa ko tarttee. Mutta arvaappa, muistaako sitä sitte monen kuukauven päästä. Sitä saapii taas hakea joka paikasta, että mishän son.
Ei net kamphet ole hukassa, ko non sielä Jemma-nimisessä paikassa, jonnekka säilöthän kaikki vähäki tärkeä. Ainut vain ko itte se paikka on aina hukassa.
Hämärä kuitenki jotenki rauhottaa. Sitä saapii luvan kans heittää ulkohommat poijjes ja asettua sisäle. Ei net touhuamiset mihinkhän katoa. Jatkaa sitte taas aamula valosan aikhan. Kalakki alkaa liikkumhan pimeässä ja uivat verkhon ja kohta pääsee taas tuulastamhan. Puhumattakhan revontulista. Kyllä hämärässä on omat hyvät puolensakki. Ko vain hoksaa ajatella."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti