"Se alko se linnustuski tässä pari viikkoa sitte. Son ensimäinen kunnolinen syksyn merkki. Ja viimheinki mie kerkisin ittekki lähteä. Sen verran ruukaan käyvvä pyytämässä, että saama kerran taikka kahesti syyvä. Pari kolme lintua mie kokkeilen saaja. Se riittää nokko meijjän sakile. Varsinkhan ko meijjän naisväki ei oikhen tykkää riistan mausta. Sanovat että son väkevän makusta. Minusta taas siinon justhinsa sopeva maku. Kyllä sitä mautonta kannaa saapii aivan tarpheksi jyystää muun ajan vuojesta.
Kävästin meloskelemassa järvelä ja kattelin, josko sielä olis linnun saanu. Pääsin hiljaa liikkumalla kolmen heinäsorsan lähele ja ampumhanki. Syömhän pääshän. Oli sielä jonku verran muitaki lintuja, mutta jätin ampumatta ko en päässy varhman paikhan. Ajattelin siinä, että käyn vielä toisen kerran kattomassa viikola.
Meloin ranthan ja vejin venhen maale. Nyljin net sorsat siinä rauhassa ja kuuntelin ko jonku matkan päässä joela ammuthin. No se joku muuki pääsi linnun makhun, mie siinä mietin. Kohta pamahti taas kahesti. Varhmanki hyvä paikka ko nuin nopeasti ampu uuesthan.
Meni muutama sekuntti ko taas paukahti. No jo on. Sitä tuplapaukkua alko kuulumhan ja paljo. Tuon tuostaki ja kahesta kohtaa jokea kuulu tulevan. Sielä varhman linnut lensi eestakasi ja toiset tykitti menhen ko heikkopäiset. Ei tuommosilla ole ennää mithän tekemistä järjen kans.
Molen opetellu ykspiippusella pyytämhän nuorena ja son opettanu naakimhan ja ampumhan varman pääle, ko ei ole ollu paikkomaholisuutta. Vanhempana ostin sitte kakspiippusen, mutta samala periaathela jatkethan. Harvoin tarttee kahesti ampua. Ei ainakhan jää raanakkoja omaletunnole.
Sen verran pittää luontoa kunnioittaa, että sielä olhan siivosti. Otethan vain mitä tarvithan ja seki elläimiä säästäen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti