tiistai 13. toukokuuta 2025

Sielulintu.

 

     Jänkältä kuuluva linnun huuto saa kylmät väreet juoksemaan pitkin selkääni. Laulua on hankala kuvailla, niinkuin lintujen lauluja yleensä. Lintu huutaa nimeänsä. Kuov-vi, kuov-vi. Sielulintu on tullut takaisin. Kevät on tullut.

     Linnun heleä sointi kuuluu selvästi. Äänessä on jotain kaunista ja surullista yhtä aikaa. Kuin rinta olisi pakahtua riemusta, kun on taas päässyt takaisin tänne, mutta joutunut samalla jättämään rakkaan talvipalatsinsa oman onnensa nojaan.

      Kuovi on ollut aina yksi suosikeistani. Kauempaa sen höyhenpuku on melko mitään sanomattoman värinen. Sitä ei monesti näe ennen kuin se liikahtaa. Höyhenpeite on kuitenkin komean kirjava, kun sitä pääsee katsomaan tarpeeksi läheltä. Arkana lintuna sitä ei kuitenkaan ole helppo lähestyä. 

     Aiemmin täällä on esiintynyt melkeinpä pelkästään pikkukuovia, mutta viime vuosina on sen isompi serkku asettunut asustamaan näitä samoja vuomia. Lintuja näkee enää kesemmällä harvemmin, kun ne levittäytyvät pitkin kuntaa. Nyt niistä saa nauttia, kun sulapaikkoja on vielä vähän.





    

1 kommentti:

  1. Kiitos hienosti kirjoitetusta jutusta ja kuvista. Kuovin ääni symboloi voimakkaasti kevättä.

    VastaaPoista

Paisthela.

          "Savukallaa, nam. Sattu kerranki löythyn hyvä paikka. Joka heitola tarttu ahven kiini. Eikä olhe niin pikkusiakhan. Ihan kala...