maanantai 10. tammikuuta 2022

Vesi kielelä ootellessa


     "Olis soma joskus piettää semmoset perineruokapäivät. Semmoset, missä olis tarjola tämän perän herkkuja. Tai ruokia pareminki, ko ei net kaikki niin hyviä senthän ole. Son kylläki pitkälti makuasija, eikä niistä oikhen voi kiistellä.

     Ekana tullee mielhen selkäkeitto. Siittä kuiteski enin osa tykkää. Meilä aina tehthin semmonen ko saathin poro taikka hirvi. Selkänikamat kattilhan kiehumhan ja myöhemin lisäthän potut. Maustheksi vain suolaa. Ja on hyvvää. Maaliman paras keitto.

     Tauroa keitethän kesälä paljo. Vereksestä kalasta tehtyä pottukallaa tai kalapottuja, ihan miten halvaa sitä kuttua. Kalat ja potut keitethän samassa kattilassa, mutta siittä ei tehä keittoa. Liemi kaajethan poijjes ja kalat ja potut syöhän sipulirasvan kans. Kalasta saapii kyllä paljo muutaki hyvvää aikaseksi.

     Poromakkarat onki semmonen, joka jakkaa mielipitheitä eniten. Toiset ei muuta söiskhän ja toisila alkaa kuojotuttamhan pelkkä ajatuski. Poron kuuta elikkä rasvaa ja verta laitethan pestyn suolen sishän ja keitethän. Kyllä son kuule hyvvää. Mie ymmärän semmosia, jokka on olhe näkemässä sitä suolien pesemistä, ei välttämättä halva syyvvä niitä. Se haju ei ole maaliman parhaita.

     Punaskakot elikkä maalakakot on mullaki semmoset, että jääpii välhin. Non verestä ja jauhosta tehyt isot pyörykät, jokka keitethän kattilassa.  Poromakkarat on oikeasthan ainoa veriruoka, josta tykkään. Niile ei kaupan mustat makkarat pärjää alkhunkhan.

     Keittoruokia on paljo muitaki. Esimerkiksi piiruskeitto elikkä käristyskeitto. Vähä erikoisempia on vaikka korrikeitto. Mie kuitenki mielumin paistan linnut, ko net ei minusta sovi keithon. Eikä korria saa ennää pyytääkhän, ko son aikaa rauhotettu. Son pilkkasiipi suomeksi.

     Syömisistä pittää tietenki mainita kuivaliha ja sauvvuliha. Niistäki saapii vaikka mitä hyvvää tehtyä. Kuivalihavelliä esimerkiksi. Sauvvulihhaa on makea paistaa vaikka valkeala makkaran tilala.

     Hyvän aterian päätheksi, keitethän kunnon nokipannukahvit ja net juohan mettäkakon kera. Mettäkakko on semmonen pyörevä kakko ja son siittä villi värkki, että vaikka kaikki tekis samala resähtilä, niin se maistuu aina eriltä. Mutta ei koskhan kuitenkhan pahalta.

     Siinä oliski ens kesänä yks tapahtuma lissää, vaikka kotiseutumuseola taikka torila Norjantien varressa järjestää. Kyllä mie kuiten tulen ostamhan paikalisherkkuja, jos joku vain kehtaa niitä tehä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokhan viimheinki.

       "Mullon ollu vähä taju hukassa, ko mie en ymmärä mistä se tämmösen kiirhen on pukanu pääle. Kevhäästä asti on pitäny mennä tohot...