"Yks asia kuiten on aina varma. Sie et tartte olla koskhan mettässä yksin. Son aina ko päätät huilata, hajet juurakon ja tehet valkean, laitat pannun keittistangon nokhan ja saat makkarat paistumhan, niin eikö se jostaki liitele kuukkeli siihen. Son semmonen mettämiehen kaveri.
Siinä se kattelee pää vinossa, että eikö hälle löyvvy juuri mithän syömistä. Rohkeimat niiistä syöpii käjestäki. Sieppaavat hopusti leipäpalasen, pyrähtävät lenthon ja katoavat mettän suohjin. Ja eikö vähän ajan päästä sole tullu takasi uutta pallaa hakhen. Son kova kätkemhän. Mutta niinhän mekki hommaama talveksi ruokaa.
Kuukkeli on meijjän onnenlintu. Sitä ei saa tappaa. Siinä saattaa käyvvä ittele huonosti, jos mennee semmosen ampumhan. Eikä sitä kyllä ees raskiskhan, vaikka se semmonen makkararosvo välilä onki. On se kyllä semmonen kaveri, että somempaa mettänelävää saapii hakea."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti