Ihmishen menevä ilma.

 

     "Kyllä tämön semmonen ihmishen menevä ilma, tuumas yks tuttu pakkasten jälkhen. Sei pitäny kylmää minhän, mutta ko lauhtu alle kahthen kymphin, niin alko viimaamhan. Se se vasta kylmältä tuntuu.

     Ja tosi sonki. Sitä tottu taas kylmässä kulkhen. Soli hyvä puoli, ko tuli paljo käveltyä. Sei -35 astettakhan tuntunu pahaltakhan, ko oli kunnon saaphat, karvalakki ja pitkä takki päälä. Vieläkö vetasi vanthuitten kansa kelkkakinthat pääle, niin soli jo kohta kuuma, ko käväsi kylästelemässä. Kauhea homma riisua sitte kaikki. Moni kattoki ihmeishän, että miten solet lähteny tämmöselä ilmala liikhele? Mutta niinhän net sannoo, että ei ole kylmiä keliä, on vain huonoja vaatheita.

     Ainoa oli, ko ei kehanu autoa käyttää ko pakon eessä. Sitäki vasta ko oli vähä aikaa käyttäny. Nei nuot moottorivehkhet oikhen tykkää kylmästä. Molen monesti kattonu, ko poromiehet joutuu lähtemhän liikhele kovila pakkasila, mutta niitten on pakko, ko porokki häätyvät liikkua, että pysyvät lämpiminä.

     Mutta ei net nämät lauhat kelikhän kovin somat ole. Maanantaina sai kolata ittensä hikhen asti, ko lunta tuli parikymmentä senttiä kerrala. Ja keskiviikkona pölhäytti taas viistoista lissää. Ei tarvinu miettiä mitä iltapuhtheena tekkee. Liikuntaa ainaski piisaa.

     Eikö se sitte vielä luvanu oikhen plussakeliä pariksi päiväksi? Mie taijan kohta pyhkässä kolan pohjhan luistovoijetta niin luistaa paremin. Häätyyki kysässä emänältä, muistaiskhan se, mihinkhän mie kevhälä pistin suksivoithet talthen.

     Meinas tulla hiki ko kollaili katolta tulhet lumet. Onneksi tulit päivälä. Pääsi melkhein lämpimilthän töihin. Sonki soma yllätys ko aamula kurkkaat akkunasta ja hoksaat, että lumet on yölä puonhe. Niitä saapii sitte pieniä rautalapiola. Molen monta kollaa hajottanu siinä hommassa.

     Onneks nyt alkaa vähä pakastamhan. Pittää vain muistaa käyttää autosta ovet auki, ettei tiivisthet jäävy. Syksylä kylläki voitelin silikoonila, mutta ei oikhen satavarmasti auta sekhän. On siinä senthän yks hyvä puoli tässä lauhassaki. Sullaa autosta jäät.

     Että semmosta."

Kinkkua ja sekametelisoppaa.

 

     "Jo vain son soma. Huomena viimheinki on jouluaatto. Tämä kuukausi meni ko sotkan siivilä. Vihelsi vain ja sujahti viivana ohi. Pittää laittaa illala puuroryynit likoamhan, että pääsee aamusta keittämhän joulupuuroa. Lohi onki suolattu jo eilen. Poronkielet pittää kansa keittää tänhän valhmiiksi. Huomena ei ennää jouvva ko on niin monta hommaa tehä.

     Joko toletta tehne jouluvalmisteluja valhmiiksi? Joulusiivouksen met tehimä viikonloppuna, kuusi haethin sisäle sulhan toissapäivänä ja eilen koristhelthin. Huomisele sitte jääpii kinkunleikkuu ja hauvvala käynti. Ja tieten pihale pittää jäälyhyt laittaa ja kartano siivota, ettei joulustaalo putoa pulkasta, ko yölä ajjaa hurhauttaa siittä läpi.

     Jouluperintheitä kuuluu olevan jokhaisela vähä laijjasta laithan. Yhet tutut sano, ettei het ees vietä joulua mitenkhän. Ankeaa son kyllä, jos vuojen suurinta juhlaa piettää arkena, mutta jokhainen saapii tehä niinku halvaa. Meilä jokhaisela on omat tavat ja hauskuuet. Tekhön niinku parhhaaksi näkkee ja eniten nauttii. Ei siinä mithän.

     Tässä saapiiki nyt huilata joulunpyhät ja sitte se pitäs taasen alkaa jollekki töitten kansa. Mutta nyt leväthän ja nauthithan hyvästä ruuasta ja sukulaisten ja väärtien seurasta.

     Oikhen hyvvää ja rauhalista joulua juuri sulle!"

Pakastaa......soma.

 

     "Kyllä son soma ko viihmein on oikeasti pakkasta. Tullee oikea talvi. Ainoa vain ko tuota lunta on tullu kohtuu paljo kans. Sei pääse kunnola veet jäätymhän. Pittää kattoa missä kulkee, ettei vain tule ikäviä yllätyksiä.

      Valkean joulun met kuiteski vishin saama. On tuota höytyvää tullu siihen malhin taihvaalta. Tässätenki piti kartano kolata kahthen kerthan. Aamula oli toistakymmentä senttiä ja illalaki kohta viis senttiä höttyrää. Jo veikkosten, kunto pyssyy hyvänä ja tällä menola saapii vaikka kesälä osalistua Nutshin. Siinä ei yks tunturijono tiety mishän. Mutta toivoma, että nuot kinokset ei kasua päntiönhän. Ko satas kerrala vähä enämpi ja sitte olis pitkhän hyvä keli. Solis kyllä soma.

     Meilä alko sitte viimhein turistisesonkiki. Britit on tulhe taas kattelemhan talven ihmemaata. Lumi tuli viime tingassa. Saathin hommat tehtyä valhmiiksi. Son tuo lumilinnanki teko hankalaa vesisathessa. Kelkala ajoki on helpompaa ko liuvvut saapii lunta. Eikä piirtorauvvat kipinöitte ko kuskaavat turisteja.

     Lumipeite antaa luonole luvan viimheinki rauhottua. Kaikki peittyy piilhon ja tullee hiljasta. Hangen pinnala näkkyy ennää jäniksenpolkuja ja ketun helminauhoja, ko non yölä leikkinhe piilosta. 

     Nyt on aika itteläki vähä höllätä tahtia ja asettua kaamoksen rauhhan. Ja ottaa oppia nuista turisteista, jokka tallustellee pitkin kyläraittia ja ihastelevat kaikkea. Niile tämä kaikki on ihmeelistä. Kyllä sielä olis meilekki paljon ihastelemista, ko vain ossaisima asettua.

     Hyvvää joulun ootusta kaikile. Asetuma mekki, rakhat väärtit."

Jokhan viimheinki.

 

     "Mullon ollu vähä taju hukassa, ko mie en ymmärä mistä se tämmösen kiirhen on pukanu pääle. Kevhäästä asti on pitäny mennä tohottaa tukka putkela niinku ei muuta olis. Ei haijjuakhan, mistä molen kiirhen löytäny. Molen häätyny napata sen jostaki mukhan, ko ei muka jouvva kirjottamhankhan.

     Ylhensä, ko puhuthan ruuhkavuosista, niin tarkotethan sitä aikaa ko lapset on pieniä. Näin molen sen ymmärtäny. Mutta minusta tuntuu, että net alko vasta ko läpit lähti maalimale. Aina sanothan eläkeläisistä, että niilä se vasta kiire alkaa, ko työt loppuu. Molen ittekseni jonku aikaa mietiskelly, että tällä vauhila ei taijja lipposet paljoa maata keritä koskethan, sitte ko itte on siinä vaihhessa elämää. Vaikka kyllä net Arkkaadiatunturin asukhat taitaa piettää huolen, että sitä saapii sitte joskus kottiutua töistä suorhan Luppokovile leppäämhän. 

     Nyt häytyy kyllä ottaa itteä niskasta kiini ja topata vauhtia. Ko ei kerkiä muuta tekhen ko mennä viipottamhan.

     Tämä meijjän syksy on ollu kyllä niin ihmeelinen. On ollu vähä semmonen oota ja älä näppää. Antanu ymmärtää, mutta ei sitte ole ymmärtäny kuitenkhan antaa. Sitä on ootettu ko kuuta nousevaa. Ja viimheinki sitä saathin. Parissa vuorokauvvessa kohta puoli metriä. Ainaki pihala on saanu kollaa ulkoiluttaa pätiönhän. 

     Niilon ollu nuila matkailuihmisilä soma ympäri lappia ootela koko syksy, Pitäs saaja koira- ja kelkkaraat tehtyä ja lumilinnat pystyttää, mutta ko pakkaset puuttuu. Ei siinä vesisathessa mithän hyövää tehä. Meiläki britit tullee loppukuusta ja kaikki keskissä. Hoppu tullee. Toivoma, että solis nyt talvi oikeasti alkanu.

     Pittää ryypästää aamukahvi lophun ja lähteä harjaamhan porthat lumesta. Vielä ei tartte kolhan koskea, mutta kattoma päivemälä uuesthan. Vastahan son talvi alkamassa. Ja jos se tämän lumen sulattaa poijjes, niin mie varraan lentoliput Espanjhan, muutan huutokauppakeisarin naapurhin, annan sille kolan käthen ja käsken tehä siittä jonku desinkituothen ja myyä poijjes. Mie en ennää sitä tartte - tai ainaki mie niin luulen..."

Jo soli aikaki.

     "Mihinkhän son tämä maalima oikhen menossa? Olthin jo lokakuun loppupuolela ja kessää piisas. Lämmintä viijjestä kymmenhen astetta ja vettä satto. Sehän pitäs olla pakkasta sama verta ja luntaki puoli saapasta. Mie laitoin venhen talviteloile, mutta kävi kyllä mielessä, että otanko takas esile. Tässä olis keriny verkottamhan pitkän aikaa, ko olis vain tieny, että talvi pyssyy vielä piilossa näin pitkhän. 

     Sitte tässä yks päivä, ko ajelin töistä kotia, oli jo pimeää. Soli oikeasthan koko päivän hämärää. Illala sitte kattelin televisiota siinä ja satuin kathon ulos, niin hoksasin, että sielä sato lunta. Yheksän aikhoin ulkona näkiki jo jotaki. Kyllä se heti kirkastuu ko lumi tullee maahan. On sitä ootettukki pitkhän.

     Loppuviikosta oli yks aamu melkhein -19 pakkasta. Mie myhhäilin tyytyväisenä ja toivoin, että ko jatkuis viikon verran. Jäätyis paikat ennen lumentuloa. Sitte se alkoki satamhan taasen lunta. Onneksi kerkis vähäsen paikat kuivata. Poroile son hankala jos märkä maa jäätyy. Niilä on mahoton homma kaivaa ruokaa. 

     On se toishalta tämmönen lauha keli soma, mutta kyllä se aika ouvvolta tuntuu. Syksy vennyy ja kevhäälä pilkki- ja kelkkakelit kansa. Maalima muuttuu ja meijjän pittää kokkeila pysyä mukana. Kokkeilemma jaksaa.

     Hyvvää pyhäinpäivää kaikile. Olettahan muistanu viijjä hauvale kynttilöitä?"

     

   

Maalintuja.

 

     Keli oli juuri sellainen, jonka meteorologi illalla lupasi. Laitoin tavarat reppuun ja heitin sen selkääni. Latasin vielä haulikon ja suljin auton peräkopin hiljaa. Napsautin vielä ovet lukkoon. Katselin aamu-auringossa kylpevää metsää ja hengitin pakkasilmaa. Viimeinkin kerkisin pyytämään maalintuja.

     Töiden ja hirvenpyynnin takia, en ehdi käymään lintumetsällä kuin parina kolmena päivänä syksyssä. Nautin näistä reissuista suunnattomasti. Kulkemista maista toiseen, täysin oman mielen mukaan. Mikä sen hauskempaa. Nauttien komeasta kelistä, aistit valppaina.

     Todellisuuden nimissä täytyy tunnustaa, että ikävuosien karttuessa ja metsässä liikkumisen vähentyessä, ovat aistit kieltämättä ruostuneet käytön puutteeta. Mutta en anna sen asian häiritä. Pääasia, että saan olla luonnossa. Saalis on sivuseikka näillä reissuilla.

      Kävelen hiljaa metsässä. Alue on minulle melko outoa. Pari kertaa käynyt joskus nuorempana täällä. Jännä juttu, koska tämä vaara on kuitenkin lähellä kylää. Olen jotenkin aina pitänyt tätä paikkaa riistaköyhänä. Tämä reissu onkin tiedusteluretki. Tiedän paikan olevan myös hirvien suosiossa. Samalla kartoitan mahdollisuuksia siihenkin.

     Puusto on vanhaa. Männyissä kasvaa melko paljon luppoa. Mieltä lämmittää tällaiset vanhat metsät. Tällaisilla kankailla viihtyvät linnut hyvin. Kovin vähän metsoja on kesällä kuitenkin näkynyt. Jotkut sanovat niitä olevan paljon, mutta ei niitä ole kohdalleni kyllä sattunut. Muutenkin lintukannat ovat yleisesti vähentyneet.

      Maan laidalla vastaani tulee hirvenpolku. Kuljen sitä myöten pitkään. Nythän sen näkee, missä ne ruukaavat oleskella. Jos vaikka rauhoituksen jälkeen tulisi käymään uudestaan. Polulta erottuvat välillä vasan ja vaamen jäljet. Kohta seuraan on liittynyt uros. Kyllä niitä on näköjään täälläkin liikkunut. Vain linnut uupuvat.

      Näin kohta polun lähelle kaatuneen männyn. Nuorena opin arvostamaan kaatuneita puita ja katajapuskia. Monta jänistä olen ampunut niistä. Rauhallisesti suuntasin askeleeni sitä kohti. Kokemuksesta tiesin, että koskaan ei pidä kävellä suoraan rungolle, vaan pikkusen pois päin, kuin olisi muuten vain kulkemassa puun ohi. Sillä lailla jänis ei lähde heti karkuun, jos se sattuu olemaan puun alla piilossa.

      Tuulenkaadolle tultuani, puun toiselta puolelta lähti lintu lentoon. Koppelo, ajattelin mielessäni. Sen verran hiljaa se lähti lentoon. En nähnyt sitä ollenkaan. Ovelia ovat. Osaavat naakia ja karata juuri oikeaan aikaan. Vähän kyllä harmitti karkuutus, mutta jatkoin linnun pakenemissuuntaan. Yleensä sen löytää uudestaan. Se vain, että nyt se on vielä arempi.

     Kuljin perässä noin 150 metriä ja tulin jänkän reunaan. Samassa näin mustan linnun lähtevän lentämään jänkältä. Teeri! Se äskeinen lintu olikin urosteeri. Välimatkaa oli kuitenkin liikaa, joten tyydyin katselemaan linnun pakoa. Samaan suuntaan se kyllä pakeni, mihin olin menossa. Ties vaikka vielä tavattaisiin. Teeret ovat yleistyneet näinkin pohjoisessa.é

     Nousin takaisin hirvenpolulle. Nyt osasin jo etsiä lintuja oikeilta paikoilta. Ne olivat vielä jänkkien reunamilla. Oikeassa maastossa siis kuljin. Aamuaurinko paistoi komeasti vaaran laitaan. Nautin hiljalleen lämpenevästä kelistä ja hiljaisuudesta. Rinteessä näin komean kelottuneen kannon. Tuosta pitää ottaa kyllä kuva.

     Pysähdyin pienen jäkäläisen aukean laitaan ja aloin ottamaan puhelinta esille. Samassa edestäni, noin 15 metrin päästä, lähti riekkoparvi lentoon. Piiloutumisen mestareita. Muutaman kymmenen metrin ajan pystyin seuraamaan niiden kulkua ja sitten ne katosivat puistikon taakse.

     No jo on, ajattelin mielessäni. Onnistun säikyttämään kaikki. Maaston ja vaiston mukaan osaan kulkea, mutta en huomaa lintuja, ennen kuin ne pakenevat. Taidot ovat tosiaankin ruosteessa.

     Otin muutaman kuvan kannosta ja lähdin riekkojen perään. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen löysin parven uudestaan, mutta lähtivät jo kaukaa lentoon. Seurasin niitä vielä kapean jänkän taakse, mutta luovutin sitten. Taisivat lähteä kauemmaksi.

     Vaaran pääty tuli viimein vastaan ja lähdin kiipeämään laelle. Välillä säikytin taas pari riekkoa lentoon. Kaukaa jo lähtivät. Niiden suojaväri on vaihtunut jo melko paljon, mutta silti niitä ei näe, ennenkuin ne liikkuvat. Taidan käydä seuraavan kerran metsällä, kun lumi on satanut maahan. Silloin ne ovat paljon kesympiä.

     Loppumatkalla autolle, ei näkynytkään kuin kuukkeleita ja tiaisia. Metsä oli rauhallinen. Luonto alkaa vetäytymään talviunille.

Hirviä ja väärtejä

 

     "Soli taasen väärtipäivät meilä. Voi mahoton ko aika mennee hopusti. Vastahan noli ja taasen. 

     Ilma oli kyllä rohki hieno. Lämpöä piisas, mutta tuuli kovasti. Meilä onki tuullu koko syksyn ja ejelhenki jatkuu. Soli siltikki soma nähä väärtejä ja istuskella kahvila ja raatia. Koko päivä siinä vierähtiki hoksaamatta.

     Pyhäpäivä vierähtiki sitte passissa. Ei tarvinu kantaa juurakoita, ko koko päivän sai piettää kynsitulia. Tarkes kyllä. Lämmintä oli taas pääle kahenkymmenen. En mie olekhan koskhan ollu hirvimettälä t-paitasilhan. Tulipa seki koettua nytten. Sääskimyrkky olis kohta saanu olla matkassa. Polttiaisia ja mäkäräisiä oli nokko.     

     Ruska jatkuu vielä. Kohta net lehekki tippuu ja sitte pääshän toen tehola pyythän. Pakkasia ootellessa hyvvää syksyä kaikile.