"Mihinkhän son tämä maalima oikhen menossa? Olthin jo lokakuun loppupuolela ja kessää piisas. Lämmintä viijjestä kymmenhen astetta ja vettä satto. Sehän pitäs olla pakkasta sama verta ja luntaki puoli saapasta. Mie laitoin venhen talviteloile, mutta kävi kyllä mielessä, että otanko takas esile. Tässä olis keriny verkottamhan pitkän aikaa, ko olis vain tieny, että talvi pyssyy vielä piilossa näin pitkhän.
Sitte tässä yks päivä, ko ajelin töistä kotia, oli jo pimeää. Soli oikeasthan koko päivän hämärää. Illala sitte kattelin televisiota siinä ja satuin kathon ulos, niin hoksasin, että sielä sato lunta. Yheksän aikhoin ulkona näkiki jo jotaki. Kyllä se heti kirkastuu ko lumi tullee maahan. On sitä ootettukki pitkhän.
Loppuviikosta oli yks aamu melkhein -19 pakkasta. Mie myhhäilin tyytyväisenä ja toivoin, että ko jatkuis viikon verran. Jäätyis paikat ennen lumentuloa. Sitte se alkoki satamhan taasen lunta. Onneksi kerkis vähäsen paikat kuivata. Poroile son hankala jos märkä maa jäätyy. Niilä on mahoton homma kaivaa ruokaa.
On se toishalta tämmönen lauha keli soma, mutta kyllä se aika ouvvolta tuntuu. Syksy vennyy ja kevhäälä pilkki- ja kelkkakelit kansa. Maalima muuttuu ja meijjän pittää kokkeila pysyä mukana. Kokkeilemma jaksaa.
Hyvvää pyhäinpäivää kaikile. Olettahan muistanu viijjä hauvale kynttilöitä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti