"Son kohta hienoin aika vuojesta. Justhinsa nyt ennen kaamosta, on ilta- ja aamuruskot kommeimmilhan. Vaikka son aika kaalo, juuri kova pakkanen tekkee tästä kaikesta hienoa. Komean sininen taivas päivälä ja tähtikirkas yö. Voiko sitä ennää muuta toivoa. Paitti tietenki vähä lauhempaa, mutta ko silloin se vettää pilhven ja alkaa sathan. Joten nautima tästä.
Etelän taivasta vasten ko kattoo, näkkyy puitten silhuetit terävinnä kirkasta taihvanrantaa vasten. Kylmä keltanen lämmittää vielä pikkusen mieltä. Kohta aurinko katoaa kokohnan horisontin taa. Sielä se pyssyy piilossa seuraavat puolitoista kuukautta, kunnes se taas alkaa pikkuhiljaa kiikkumhan takasi esile.
Pohjosen puolheinen taivas, son taas täynä hienoja pastellivärejä. Sinisen ja punasen eri sävyjä näkkyy sielä. Tunnelma on oikhen rauhottava.
Tuntuu hullulta ajatella, että sie näet samoilta jalansijoilta kaks erilaista maalimaa. Pelkästhän ympäri kääntymälä. Se kuvastaa aika paljon nykystä ajattelutappaa. Samasta asijasta voipii olla montaa eri mieltä. Riippuu minne käsin kattot. Siltikhän jalkhoin kattomalla se asija ei ole muuttunu yhthän mihinkhän. Toiset vain tykkää toisela tavala. Sitä mie en oikhen ymmärä ko niistä mielipitheistä sitte pittää tapella. Toiset tykkää siittä etelän taihvaasta ja toiset pohjosesta. Jokku molemista. Miksi toisen mielipiettä ei voi sen vertaa kunnioittaa, ko pittää alkaa siittä mainittemhan.
En mie sillä sano, että mulla olis tämmönen nyt vasta käyny, mutta tuli vain se jotenki mielhen tästä vuojenajasta. Met jokhainen nautima eri asijoista ja ajoista. Sen met saama jokhainen tehä. Mie nautiskelen nyt tästä ajankohasta ja toivon mukhan sieki väärtihyvä. Kaamos alkaa kohta ja onneksi joulu valasee meijjät pimmeimmän ajan ylitte. Tammikuun puolhen välhin mennessä se aurinkoki alkaa näkymhän. Jaksama siihen asti.
Karvalakki päähän ja menoksi!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti