"Tiijakka, tiijakka, tiijakka, tirro huutaa samala ko se lentelee pitkin järven rantoja. Äkkiä se pysähtyy lekuttelemhan paikalhen ja muutaman sekunin päästä se jatkaa taas matkaansa. Taas se pysähtyy ja lekuttellee. Tällä kertaa se tiputtaa ittensä vähä alemas ja lentää edelhen paikalhan. Taas pieni puotus ja muutaman sekunin lekuttelu ja sitte se sukaltaaki vethen. Son hoksanu vesiperhosen toukan tai pikkukalan.
Pari sekunttia siittä ei nävy ko pikkusen siivenkärkiä ja pyrstönnokat ja sitte se lähteeki lenthon. Köykäsesti se nousee muutaman metrin ja puottaa saalhin vethen. Se saattaa tehä sen useamastikki. Sillä laila se irrottaa toukan kotelokopasta.
Molen poikasesta saakka kattellu ja ihhaillu nuita tiijjakoita. Non rohki hienoja ja somia seurata. Ennen niitä oli vaikka kuinka paljo, mutta nekki on vähenhe. Järvilä saatto lentää kymmeniä lintuja. Nykyjhän hyvä ko muutaman näkkee."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti