Pyynti tähän aikaan on haasteellista. Puissa olevat lehdet peittävät näkyvyyden. Hirveen törmää sattumalta jos tuuri käy. Tuuli puolestaan peittää kaikki äänet. Toisaalta hirvikään ei kuule kunnolla. Auttaa se pyytäjääkin. Muuten metsä on hiljainen. Ainoastaan pari tiaista on näkynyt. Kuukkelikin on pysynyt toistaiseksi piilossa.
Onneksi kunnon tulilla tarkenee. Makkara paistuu, siihen sinappia ja ruisleivän väliin. Gourmee on kohdillaan. Kyllä kelpaa ihmislapsen nauttia luonnossa olosta.
Hiljaista kuulostaa olevan rintamalla. Koira hakee, mutta hirvet tuntuvat olevan kunnolla piilossa. Kova tuuli hajottaa hajut ja vaikeuttaa koiran työtä. Kovasti se kuitenki hoitaa hommansa. 30-40 kilometriä tulee sille helposti mittariin. Onneksi kunto on kova ja huomenna on toisen koiran vuoro astua remmiin.
Kovin vaisua on tappamisen meininki, vaikka jotkut muuta väittävät. Olisi mukava ottaa sellaiset mukaan viikoksi, niin näkisivät, miten asiat oikeasti ovat. Ainakin täällä meillä pyynti on suurimmaksi osaksi luonnosta nauttimista ja odottamista. Kiire jätetään kotiin.
Hirvenpyynti on tiimityötä. Mukava porukka takaa ikimuistoisia hetkiä. Vaikka päivän aikana ei näkyisi merkkiäkään eläimistä, kokoontuu väki nuotiolle kertaamaan päivän tapahtumat ja suunnittelemaan seuraavaa reissua. Märkinä ja väsyneinä pyytöväki istuu kahvin ääressä hymyssä suin ja nauru raikaa. Jos vaikka huomenna sitten pääsisi nylkypuuhiin. Ja Luoja yksin tietää, se saattaa tulla vaikka meikäläisen passiin seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti