Sidon siiman päähän pintaperhon. Vesiperhosia on paljon. Niitä juoksee pitkin vedenpintaa. Tuon tuostaki kaloja käy napsimassa niitä. Pinturilla on nyt hyvä mahdollisuus saada syömäkalat. Joessa on vesi vähissä. Normaalisti koskea ei pääse kumisaappaat jalassa yli. Nyt vettä on tuskin puoleen väliin saapasta. Pitkään jatkunut helle on kuivattanut maastot ja kalat ovat paenneet syvänteisiin. Itsestäkin tuntuu, että voisi mennä niiden seuraksi polskimaan. Sääskistä ei ole paljoa haittaa näin kuumalla, mutta paarmat kiusaavat senkin edestä.
Kävelen kosken niskalle ja heitän perhon veteen kellumaan. Hiljaa se lähtee huilaamaan virran mukana. Ohjaan sen kulkua kivien taustoja mukaillen. Aika hiljaista tuntuu olevan. Uusi heitto. Uitan perhoa nyt eri kohdasta. Välillä joella näkyy, kuinka pieni kala poimii pinnasta hyönteisen. Ne ovat kuitenkin niin pieniä, etten välitä niitä pyytää.
Jokin pieni kala yrittää napata perhon. Onneksi ei osunut. Viehe lipuu alas ja vedän siimaa sisään. Jälleen uusi heitto. Ensimmäisen kiven takana kala tarraa kiinni. Pieni tammukka hyppii ilmaan ja yrittää ravistaa koukkua irti. Vedän kalan luokseni ja irrotan perhon sen suusta. "Mene takasi kasvamhan.", sanon sille ja päästän sen takaisin jokeen.
Päästän pieniä harreja ja tammukoita irti tuon tuostaki. Yhtään isompaa ei näy. Taitavat olla suvantojen syvissä kuopissa hellettä paossa. Kalastan kosken loppuun ja seuraavan suvannon kohdalla päätän vaihtaa perhoa. Pitää päästä syvemmälle, jos kerran isot kalat ovat piilossa.
Vaihdan siiman päähän uppoperhon. Tällä pitäisi saada säpinää aikaiseksi montun pohjalla. Heilutan vapaa varovasti, etten tartuta perhoa rantapusikkoon. Joki on kapea, niin kuin täkäläisillä joilla on tapana. Heitän perhon pitkälle suvantoon ja annan sen upota rauhassa.
Viimein alan varovasti vetämään siimaa takaisin. Pohja näkyy auringonpaisteessa. Perho leijaa pintaa kohti. Hiekkaa vasten näen, kuinka hyvän kokoinen harri lähtee uimaan sitä kohti. Nyt saan syömäkalan iltapalaksi, ajattelin mielessäni. Yhtäkkiä harri kuitenkin pyörähtää takaisin. Manaan jo mielessäni, että ei ole syöntiä näin kuumalla ilmalla, kunnes joen varjoisalta puolelta perhoon iskee salamannopeasti taimen. Harri väisti isompaa kilpailijaansa.
Taimen aloittaa hurjan taistelun. Se ui välillä syvemmälle ja kohta se hyppää ilmaan, ravistaen itseään, koettaen päästä irti vieheestä. Parin minuutin taiston jälkeen, vedän kalan lähelle rantaa ja koukkaan se haaviini.
Verestän kalan tyytyväisenä. Tammukalla lienee painoa vajaa puoli kiloa. Paistankin sen myöhemmin nuotiolla iltapalaksi. Ei hullumpi kesäloman aloitus - ajattelen paistotikkua vuollessani. Mitähän muuta onkaan vielä luvassa kesän kuluessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti