Kevät

   "Laita pönkkä ovele ja nulkkaa suojusthan, lanton rannale. Naaki oikhen ettei tiuhtat sautata. Seku kattelet ko kirramat taajoo, korrit sukaltaa, tiijakat syökyilee ja joukhaiset huutaa. Suittaa niitä vahata samala ko ahvottuu. Vuolaset kuivasta lihasta kappalhen ja toisenki ja nautit kevhästä. Son rohki soma. Katto sie - hauenpulikka molahti! Kevät son. Älä tehentele äläkä tainoa. Vahtaa vain rauhassa.  Älä mene koko ajan rukatuksela, vaan anna kevhän taamoa sinut ja huilaa. Sillä ääpätön solet luonon silmissä...."

     

     Keväällä luonto puhkeaa eloon. Lämpö saa lumet sulamaan, järvet aukeamaan jäästä ja linnut palaamaan. Vaikka ulkohommien kanssa pakkaa olemaan kiirettä lumien sulettua, kannattaa silti vähän nauttia ja antaa mielen levähtää hetki, ennen kuin aloittaa puurtamisen. Ei ne työt mihinkään katoa. 

    Vaikka päivällä keli pehmenee, niin kylmät yöt mahdollistavat hiihtämisen ja pilkillä käymisen. Hankikelillä suksi luistaa tunturissa loistavasti. Voi hiihtää muuallakin kuin pelkästään laduilla. Lumikengilläkin jaksaa käydä pitkiä lenkkejä. Eikä potkuriakaan kannata unohtaa. Kunhan vain pitää huolen, ettei viivy retkellä liian pitkään, hanki alkaa nopeasti upottaa ja silloin on nautinto kaukana. Kala on syönyt tänä keväänä hyvin ja toistaiseksi riittää lunta ja jäätä. Tuore kala maistuu talven jälkeen todella hyvältä ja sitä kannattaa nyt pyytää.

     Tähän aikaan luonnossa liikkuessa ruskettuu parhaiten. Kunhan vain muistaa rasvata ittensä ennen lähtöä. Päivällä ulkona ei ihon palamista huomaa, mutta illalla viimeistään saunassa, se tulee ilmi. Voin kokemuksesta sanoa, ettei se ole mukavimpia hetkiä elämässä.

     Vuoden paras aika ei kestä kuin muutaman viikon, ennen kuin kesä taas saavuttaa. Nauttikaamme siis tästä ajasta iloisin mielin ja täydestä sydämestä.

     

    

Vuodenkierto

     "Mie muistelin kerran yhele eteläläisele tutule, millasta meijjän elämä täälä tunturien takana oikhen on. Se katteli silmät sirkiänä, ko mie selvitin sille.

     Talvi on pimeä. Valoa ei ole välilä ko nimeksi. Päiväläki on hämärää. Sinistä hämärää. Ja kylmää. Pakkasta saattaa olla pääle neljäkymmenen. Yölä välilä kuutamo paistaa komeasti. Siihen ko vielä tullee revontulet, niin saat vaikka lehteä lukea ulkona. Kylmää, pakkasta ja lunta piisaa.

     Kevhäämälä, ko aurinko taas alkaa pikku hiljaa näkymhän, taivas saapii pastellisävyt ja helmiäispilvet. Maalauksellinen maisema. Käsittämätön. Alkaa sitte viimhein pilkkikelit. Kelkala kuljema järvilä ja joila. Tunturhin punalihasen pyynthin. Hihtoakki voipii jos halvaa. Väkisinki ahvottuu, eikä siihen tartte ees aurinkoa. Lumi ko sullaa, niin alkaa puunteko.

     Kesälä sitte on lämmin. Välilä kohta liikaaki. Pääsee kalanpyynthin. Soma ko saat verkostella ja kurpoa jokiruvoissa ongen kans. Ainoa mikä vähä kiusaa on nuot elävät. Sääsken kans kyllä pärjää, mutta mäkäräisten kans on jo helisemässä. Ja ootappa ko polttiaiset tullee. Niitten kans on jo pärjäämätön. Ko nei tottele ko pakkasta ja tulta. Ja ei niin pientä rakoa ole, mistä nei mene läpi. Mutta kyllä niihinki tottuu. Loppukesästä pääseeki sitte hilhan.

     Syksyn alusta alkaaki hirvenpyynti. Ja marhjanki pääset. Lintujaki saapii ampua. Alkaa talvikalan ja lihan hommaaminen. Pakkanen pittää olla täynä, että pärjää talven yli. Vuojen värikhäin aikaki alkaa, ko lehet kellastuu. Ruskan aikana silmä ja sielu taas leppää, enneku taasen talvi tullee

     Eikä se suinkhan nuin yksinkertasta kuitenkhan ole, ko pittäähän meijjän tieten töitäki tehä ympäri vuojen ja välilä harrastaakki.

     Ei se vishin kovin kauhtunu, ko se huokas siihen, että ko joskus voiski ittekki asua täälä. Meijjän arkinen elämä on eteläläisile eksotiikkaa. Eikä sen puolhen, kyllä met ittekki tykkäämä täälä asustella."

Peurahiiri

      "Kyllä son tuo sopuli rohki soma elukka. Vipeltää mäthäitä pitkin menhen. Välilä kattelee minua mustila nappisilmilänsä, että mikä se sieki olet. Ketuksi liian iso, haukkakhan et ole, ko et lennä ja karhuksikki sulla on liian vähä haivenia.

     Mie kattelen ko se painaa menhen. Välilä pysähtyy, kattelee ympärilhen ja vilkassee taas minua. Solis soma ko tietäis mitä se oikhen ajattellee. 

     Son villi elukka, ko niitä on joka paikka täynä, mutta net kulkee yksinhän. Jos kaks sattuu kohakkain, niin heti on rähinä päälä. Luulis, että vihoissa ouvvat. Ei yhthän tulla toimhen. Tavalisesti net kyllä on ihan rauhassa, mutta vaelusaikana on eri. 

     Ylhensäkki son tuurista kiini, että näjet yhthän ainutta sopulia tunturissa. Hillassa saattaa juuri joku vilahtaa pounuila. 

     Mie juuri muistan ko viimhein oli se iso vaelus. Sitä oli niin pikkunen silloin 70-luvun taitheessa. Silloin niitä vipelsi joka paikassa. Pyöräläki ko ajo, piti väistelä koko ajan. Tämä nykynen ollu puoliksikhan semmonen. Vaikka kyllä niitä nykki vilisi melkosesti.

     Son kyllä tosi sympaattinen elukka, vaikka sillä onki liian suuret luulot ittestänsä. Polula ko tullee vasthan, niin sie väistät. Son kohta pahempi ko karinokka. Paitti, että karinokka purree, ko vain saapii kiini. 

     Olishan se soma nähä vielä kolmaski sopulivaelus. Son vain korkeampien voimien päätettävissä. Siihen asti pittää yrittää nähä niitä aina ko liikkuu tunturissa."

Kyllä taas jaksaa

Hauvvenkoukkujaki laitoima.

      "Pääsiäinen hurahti kohta liianki hopusti. Neljä päivää kelkkailua ja pilkkimistä. Naamaki on niin ahvottunu, että ei kestäny saunassakhan ees ottaa kunnon löylyjä, ko meinas alkaa nokkaa kirveltämhän.  Matkassakhan ei ollu margariinia kummempaa rasvaa taaskhan. Viime vuona kallaa ei saanu oikhen misthän, mutta tänä vuona tilane onki päinvastoin. On sauvvustettu, paistettu, suolattu ja keitetty tauroa. Kyllä kylmän veen kala maistuuki hyväle.

Ja pääsimä syömhänki.

     Kelikki sattu ihan hyät ko vähä oli kylmän puolela. Kesti ajjaa mistä vain. Eilinen räntäsaje sitte pakkas kastelemhan ja puottamhan, mutta emmä onneksi jäänhe vethen kiini. Sitä oliki järvet ja joet täynä, Siinä oliski ollu hommaa saaja parireet sohjosta poijjes. Joskus joutunu tosissa kaivamhan tuntitolkula.

Pikkusen oli vettä joela. Saaphat juuri liinas.

     Kevhän tulo kuiteski jatkuu. Nautima näistä viimisistä keleistä niin pitkhän ko voima. Lunta ei ole ko puolet viimi vuotisesta ja jääkki on tosi ohkaset. Olkaa varovaiset ko ajeletta kelkala.

     Ja seurakkaappa vanhemat, mitä teijjän läpit tekkee. Sielä oli eilen facebookin kuntalaiskanavalla kuvattu poikasten kelkala leikkimistä. Toivottavasti vain kelkka uppoaa, jos jotaki vielä sattuu...

     Turvallista kevhänjatkoa!"

Pääsiäisiä kaikile!