"Kyllä son tuo sopuli rohki soma elukka. Vipeltää mäthäitä pitkin menhen. Välilä kattelee minua mustila nappisilmilänsä, että mikä se sieki olet. Ketuksi liian iso, haukkakhan et ole, ko et lennä ja karhuksikki sulla on liian vähä haivenia.
Mie kattelen ko se painaa menhen. Välilä pysähtyy, kattelee ympärilhen ja vilkassee taas minua. Solis soma ko tietäis mitä se oikhen ajattellee.
Son villi elukka, ko niitä on joka paikka täynä, mutta net kulkee yksinhän. Jos kaks sattuu kohakkain, niin heti on rähinä päälä. Luulis, että vihoissa ouvvat. Ei yhthän tulla toimhen. Tavalisesti net kyllä on ihan rauhassa, mutta vaelusaikana on eri.
Ylhensäkki son tuurista kiini, että näjet yhthän ainutta sopulia tunturissa. Hillassa saattaa juuri joku vilahtaa pounuila.
Mie juuri muistan ko viimhein oli se iso vaelus. Sitä oli niin pikkunen silloin 70-luvun taitheessa. Silloin niitä vipelsi joka paikassa. Pyöräläki ko ajo, piti väistelä koko ajan. Tämä nykynen ollu puoliksikhan semmonen. Vaikka kyllä niitä nykki vilisi melkosesti.
Son kyllä tosi sympaattinen elukka, vaikka sillä onki liian suuret luulot ittestänsä. Polula ko tullee vasthan, niin sie väistät. Son kohta pahempi ko karinokka. Paitti, että karinokka purree, ko vain saapii kiini.
Olishan se soma nähä vielä kolmaski sopulivaelus. Son vain korkeampien voimien päätettävissä. Siihen asti pittää yrittää nähä niitä aina ko liikkuu tunturissa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti