Maahiset

     Yksi  tunnetuimmista  Lapin  eläjistä  on  maahinen.  Näistä  maanalaisessa  maailmassa  elävistä olennoista on lukuisia kertomuksia. Maahiset olivat ihmisen kaltaisia ja elivät samantapaista elämää kuin  ihmiset  maan päällä. Tarinan mukaan maahiset olivat alunperin Aatamin ja Eevan lapsia. Lapset olivat lianneet itsensä leikkiessään. Eeva oli pessyt heitä ja kuullessaan Jumalan olevan tulossa, hän häpesi likaisia lapsiaan niin paljon, että piilotti heidät maakuoppaan, ettei Jumala näkisi heitä. Jumala kuitenkin huomasi tämän ja sanoi, että mikä on häneltä piilotettu, on piilotettu myös muilta ja niin osa lapsista joutui asumaan maan alla.

     Maahisen lehmän tai poron sai itselleen, jos ehti heittää tämän yli jotain itselleen  kuuluvaa.  Jotkut  saivat  tällä lailla  jopa kauniita maahisneitoja vaimokseen.  Jos taas itse joutui  maahisten  valtakuntaan, piti muistaa, ettei siellä saanut puhua eikä mitään saanut syödä eikä juoda. Muuten sieltä ei päässyt enää pois. 

Monesti tuntureilla kulkiessa,
aistii joissain paikoissa jotain mystistä.

     Maahisilta suojauduttiin monilla keinoilla. Esimerkiksi luonnossa liikkuessaan, yksi hyvä keino, maahisen seuratessa, oli hypätä puron yli. Maahinen ei päässy virtaavan veden yli, vaan jäi ojan toiselle puolelle. Rauta oli hyvä karkoitin ja kuuluisin suojelusamuletti oli komsiopallo, jollaisia pidettiin komsioissa, jotta maahiset eivät vaihtaisi lasta. 

     Vielä nykyäänkin maahisia näkee silloin tällöin. Useimmiten poroja ja muita eläimiä, jotka katoavat silmänräpäytyksessä. 

*    *    *

     Salvasjärven lapinkylässä asustaa maahinen nimeltänsä Salvas-Pirkko. Tämä vanha muori pitää kylän taloista hyvää huolta.

*    *    *

     Entisaikaan tehtiin heinää niittypalstoilta. Kerran olivat heinäntekijät soutaneet veneellä erästä jokea  pitkin.  He näkivät  yhdessä  jokilompolossa olevassa  suuressa  saaressa lehmiä,  jotka miehet  huomattuaan   sukelsivat  samantien  jokeen.   Maahisten  lehmät  olivat  käyneet  syömässä ihmisten maailmassa.

*    *    *

     Vanhan uskomuksen mukaan, polun päälle ei saa leiriytyä. Siinä ei saa rauhaa, kun maahiset kulkevat polkua pitkin. Tämän huomasi muuankin kulkija, joka yritti nukkua polun kohdalle pystyttämässään teltassa. Juuri kun hän pääsi nukahtamaan, niin hän heräsi siihen, kun joku läimäytti persauksille. Kolmannela kerrala, vaeltaja viimein uskoi ja siirsi teltan eri paikkaan."

*    *    *

     Kaksi poromiestä olivat kerran pystyttäneet laavun Kesäjärven rantaan. Siinä kahvistellessaan he kuuntelivat kun koirat alkoivat yhtäkkiä liikehtimään rauhattomasti. He menivät ulos katsomaan mikä ulkona oikein liikkui. Mitään ei näkynyt. Koirat istuivat mönkijän päällä katsoen kohti pohjoista. Miehet menivät takaisin laavuun. Vähän ajan kuluttua alkoi etäältä kuulumaan koiran haukuntaa ja poron vasojen roukumista. Kuulosti kuin kokonainen porotokka olisi liikkunut tunturissa. Miehet katsoivat parhaaksi purkaa laavu ja lähteä toiseen paikkaan yöpymään. Kesäjärvi on maahisten porojen palkimispaikka.        

                                  

Tavallinen kaltio - vaiko sittenkin portti manalaisten valtakuntaan?