Katselen ikkunasta ulos. Lumi pöllyää oikein tosissaan. Taidan jäädä kohta mottiin kotiin. Laitan kengät jalkaan ja astelen ulos. Jep, kuten arvelinkin. Pohjoisen puolen tuisku on tuiskuttanut tien umpeen. Tasainen kuin pelto. Jos ei tikkarisuja näkyisi, niin ei siinä uskoisi tietä olevankaan. Ei auta kuin soittaa kaverille, että käy ohimennen linkoamassa tien ja pihan auki. Laitoin aamukahvin tippumaan ja kuuntelen tuulen tuiverrusta. Hain kameran esille ja laitoin akun latautumaan. Nyt olisi hyvä keli kokeilla tuiskun kuvaamista.
En kerinyt edes aamukahvia nauttia loppuun, kun kone pyörähti pihalla mutkan. Hörppäsin loput kahvista ja ei muuta kuin tuiskun keskelle...
Useimmiten ihmiset kiroavat tällaista keliä. Minusta on aina mukava katsella luonnonvoimia, oli kyseessä tuisku, ukkonen, rankkasade tai vastaava. Luonto näyttää mahtinsa ja muistuttaa meitä kuolevaisia pienuudestamme.
Pilkkireissulla ylhäällä tunturissa tuuli vei mennessään kaiken irtaimen, pilkkijakkarasta lähtien. Kiire homma juosta kamppeita kiinni hankea pitkin. |
Avotuntureilla tuisku hautaa rakennuksia lumen alle. |
Lapset ainakin tykkäävät leikkiä ulkona tuiskun aikaan. |
Pienet lumikiteet lentävät hankea pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti