maanantai 14. kesäkuuta 2021

Tammukka



     "Siinä se taasen leppää, ison kiven takana. Kuinkhan monesti molenkhan sen siinä nähny. Kosken alla, laakean järkälhen takana. Välissä se pyörähtää virrassa. Napsii pinnasta vesiperhosia. Ushein molen sitä koittanu jallittaa. Tarjonut lippoja, uistinta, vaappua. Son laiskasti seuranut viehettä. Joskus tuntuu, että se vain nyrpistää  nokkaansa, sama mitä sille tarjoaa.

     Suuri tumma tammukka jatkaa uintia kiven suojissa. Sei ees pölkää minua, vaikka seison rannassa ja kattelen sitä. Tavalisesti arkana kalana tammukka ampasee rantatörmän alle karkhun, pölähyksen saattelemana. Tämä kala on aina ollu rohkea. Aivan ko se naurais, pitäs pilkkanhan, että taasko sie tulet häntä kiusaamhan. Uskosit jo vähemälä.

     En usko, että kukhan muu ees tietää koko kalasta. Muuten solis jo pyyetty verkola.  Ittelä ei ole koskhan ollu verkkoa matkassa, ko yksin sillä on liian hankala pyytää.

     Laitan kuparin värisen lipan siiman päähän kiini. Son minun luotto-onki. Jokhan se nyt erehtys iskemhän. Heitän lipan ylävirthan ja ohjaan sen kalan suunthan. Lippa pyörien se lähestyy kallaa. Tammukka nostaa pääthän ylöspäin. Kattelee ko vilkku tullee. Sitte se kääntyy laiskasti, ko se menee virrassa ylitte. Ku minua mulkasten kääntyy takasin, asettuu taas pää virtaa kohi.

     Heitän uuesthan. Ohjaan lipan uimhan uuesthan kalan kohale. Sama toistuu. Son ko noijuttu, ko se ei ollenkhan ota kiini? Monta kertaa molen yrittäny ja koskhan sei ole ees kokkeillu napata. Maahistako mie yritän pyytää?

    Jatkan heittelyä. Välilä vaihan lippaa. Ja sama toistuu. Se vain tyytyy kattelemhan, ku viehe uipii vierestä ohitte. Aikani mie yritin ja annan viimhein periksi. Kokoan vehkhet ja kattelen virrassa sulavasti uivaa kallaa. "Ootappa vain.", tuumaan mielessä. "Ens kerrala otan verkon mukhan, niin kattoma..."

     Lähden kävelemhän takaisi mönkijäle. Mietin tuota ihmeelisesti käyttäytyvvää kallaa. En kuitenkhan raskis pyytää sitä verkola. Salaperästä väärtiäni, maahiskallaa, tuota tummaa tunturipuron tammukkaa, joka aina oottaa minua häntä tervehtimhän.


   

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokhan viimheinki.

       "Mullon ollu vähä taju hukassa, ko mie en ymmärä mistä se tämmösen kiirhen on pukanu pääle. Kevhäästä asti on pitäny mennä tohot...