"Kesä se pakkaa väkistenki tulhen. Ei sille voi mithän. Ei sen puolhin, että mie olisin kauheasti vasthan. Kyllä son soma vuojenaika seki.
Eilen seku käveleskelin pitkin järvenrantoja. Lintuja kattelin taas vaihtheksi ja että jokhan tulva olis tarpheksi laskenu. Ei niitä lintuja ennää kauheasti näy, ko non levittäytynhe joka paikhan. Siinä ruvon laijjassa seisoskellessa kuuntelin, ko mettän puolela kuulu melkonen surina. Lämmin keli tekkee, että alkaa viimisekki hyönteiset herräilemhän. Onneks sitä ääntä ei kuitenkhan aiheuttanu sääsket. Net tullee heti ko saama vesisathen tälle peräle. Saattapa eppäilijät sitte nähä. Moni kattonu, että son alkanu houraamhan, ko ennustin sääskien tulevan paljo aikasemin ko normaalisti.
Mettässä tuulelta kalhveessa lenteli tuhansittain kirsiäisiä. Net pörräs isoissa parvissa kosiomenojansa ja välilä niitä oli silmät ja suut täynänsä. Net ei tehe ihmisile mithän. Ainoasthan saattavat henkhen mennä, ko parven läpi kävelet. Tuulenpuuska ko tuli, niin net laskeutu äkkiä maan pinnale ja ko tyventy, niin net hypähti ilhman. Toishaalta niitten liikkumista on soma kattoa. Rykelmä liikkuu yhtenäisenä parvena suunthansa. Kyllä nyt lintujen kelpaa olla, ko ruokaa on ilma sakeanna. Tartte ko suu auki lentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti