"Eilen näky kevhän ensimäinen pulmunen. Sonki varma kevhän merkki ko pulmukaiset tullee. Mustavalkoset linnut ilmestyvät yhtäkkiä ko tyhjästä ja melkonen kuhina ruokintapaikoilla alkaa. Linnut laskeutuvat kauemaksi hangele ja hyppelevät sieltä lähemäksi ruokailemhan. Lintujen ruokahalu on kyltymätön. Net viihtyvät ruokintapaikoila pitkhän, ennen ku net siirtyvät pesimäpaikoilhen tuntureile. Ylhensäkki niitä näkkyyki vain kevhälä.
Aikaisemin tokissa saatto olla pari kolme sattaa pulmusta. Nykysten lintujen määrä jääpii muutamhan kymmenhen. Isä muisteli joskus, että ennen vanhhan pulmusia pyyethin jopa ruuaksi, lauthan kiinitetyillä hevosen jouhila. Sitä sei muistanu olikko net minkä makusia. Siihen aikhan net pyysi vaikka mitä. Ruuvvan pääle ei kauheasti nirsottu. Itte ei kyllä raskis nuin komeaa lintua syyvvä. Eikä siinä raukkasessa kyllä ees ole oikhen syömistäkhän. Vaikka molen tämmönen kuivettu. niin nuita menis hurstisäkilinen ennen ko nälkä lähtis. Somempi vahata niitä.
Pulmukaisia on rohki soma kattella ja seurata, ko net on semmosia ikiliikkujia. Koko ajan telmivät ja hätistelevät toisiansa. Niitten kans kattoessa mennee aika ko siivelä. Nyt saapiiki sitte alkaa oottelemhan muita muuttolintuja. Siittä se kevät sitte alkaa. Kaivama jokhainen syksyn jäljiltä kiikarit esile ja lähemä ulos kattelemhan ja nauttimhan kaunhiista kelistä ja ahvottumhan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti