"Kyllä sitä ihminen tuntee ittensä pieneksi." tuumasi etelässä asuva kaverini, käydessään ensimmäistä kertaa eläissään tunturissa, näillä korkeuksilla. Eikä ihme. Kyllä siltä tuntuu välillä itsestäkin. Luontoa ei koskaan kyllästy ihmettelemään. Aina löytyy jotain uutta. Tututkin paikat erilaisissa valaistuksissa saavat välillä ihastelemaan.
Rukatuksela - vaikka sana tarkoittaa Enontekiön murteessa kiirehtimällä tai hopusti, ei luonnossa liikkuessa yleensä pidetä mitään kiirettä. Paitsi, että sinne on aina hoppu lähteä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jokhan viimheinki.
"Mullon ollu vähä taju hukassa, ko mie en ymmärä mistä se tämmösen kiirhen on pukanu pääle. Kevhäästä asti on pitäny mennä tohot...
-
Istuskelen aamiaispöydässä kahvin ja suolakalaleipien äärellä. Lumityöt pitäisi lähteä tekemään. Mutta mietiskelen joulua. Kuinka pa...
-
"Joko solet keriny hillastamhan -kysäsi väärti multa toissapäivänä? Enontekiöläisiä on purassu hillakärpänen ja oikeasthan turis...
-
"Kyllä soli melkonen saje tässä yks päivä. Oikhen maahan asti sato. - mie raatasin väärtin kans kahvin äärelä. -Päivän tuhnutti ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti