lauantai 22. helmikuuta 2020

Ihminen ja suuri luonto

     
"Kyllä sitä ihminen tuntee ittensä pieneksi." tuumasi etelässä asuva kaverini, käydessään ensimmäistä kertaa eläissään tunturissa, näillä korkeuksilla. Eikä ihme. Kyllä siltä tuntuu välillä itsestäkin. Luontoa ei koskaan kyllästy ihmettelemään. Aina löytyy jotain uutta. Tututkin paikat erilaisissa valaistuksissa saavat välillä ihastelemaan.








































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voi elämän kevät.

        "Kesä tuli rytinällä. Jäät lähti hopusti. Lehtiki tuli varkhain puihin ja sääskekki ilmesty. Eikä net tulhe yksin. Mäkäröitäki ...