"Kyllä sitä ihminen tuntee ittensä pieneksi." tuumasi etelässä asuva kaverini, käydessään ensimmäistä kertaa eläissään tunturissa, näillä korkeuksilla. Eikä ihme. Kyllä siltä tuntuu välillä itsestäkin. Luontoa ei koskaan kyllästy ihmettelemään. Aina löytyy jotain uutta. Tututkin paikat erilaisissa valaistuksissa saavat välillä ihastelemaan.
Rukatuksela - vaikka sana tarkoittaa Enontekiön murteessa kiirehtimällä tai hopusti, ei luonnossa liikkuessa yleensä pidetä mitään kiirettä. Paitsi, että sinne on aina hoppu lähteä.
lauantai 22. helmikuuta 2020
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Valosaa on.
Istuskelen keittiössä iltateetä juoden. Katselen ikkunasta ulos ja mietiskelen kaiken maailman asioita. On valoisaa vaikka kello on j...
-
Pitihän se lähteä testaamaan Saanan uudet portaat. Nyt oli hyvä aika käydä, kun sääskiä ei ollut vielä ihan kiusaksi asti. Kilpisj...
-
Istuskelen aamiaispöydässä kahvin ja suolakalaleipien äärellä. Lumityöt pitäisi lähteä tekemään. Mutta mietiskelen joulua. Kuinka pa...
-
"Haas son taas renkhanvaihto eessä. Meteorolooki lupas telkkarissa, että meile lunta tullee lunta oikhen maahan asti. Saattas tu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti