"Höyhenet vain pölisee, ko hattupäät ottaa kunnola yhthen. Siinä net potkii ja pieksää toisia siivilänsä. Niitä ei kyllästy koskhan kathon. Kaulukset pystössä koirhat tanssivat mäthän päälä. Naarhat kattovat vierestä. Kukhan son nuista se kovin kundi? Tuo komea valkokauluksinen vaiko tuo musta siinä vieressä? Vai onkhan se tuo ruskea? Ainaki tuo beigenvärinen taitaa olla vähä hyleksitty, ko son eriskhen nuista muista.
Kovin vain on vähäksi käynhe suokulaisekki. Mie muistan poikasenna, ko nuita helttapäitä saatto olla neljä viiskymmentäki yhessä parvessa. Ja monessa paikkaa. Nyt on hyvä ko kymmenen saat tokhan. Monasti ei ole ko kaks tai kolme.
Mutta on net rohki somat elävät kattoa. Kommeita ko mikkä. Joka kevät net ruukaavat kokkoontua samhoin paikhoin tanssimhan. Ja joka kevät mie niitä ruukaan seurata. Seuranu jo poikasesta asti ja meinaan ejelhenki vahata niitä niin kauvvan ko niitä vain on. Taikka itte pystyn. Onkhan se niin, että hullula on halvat huvit vai onkhan sitä ihminen luonnosthan niin pöljä, että luontoasijat kiinostaa niin paljo, että sitä saapii sielunruokaa tuommosista pikkuasijoista.
Ko vain ei ittekki alkais tanssaamhan samala laila sitte ko ittekki tarpheksi vanhaks tullee.
Mettäpörrö mikä mettäpörrö."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti