Kurkisuolla

 

     Hiivin hiljaa jänkän reunaa kohti. Risupensaat harvenevat koko ajan, eikä niistä ole kohta enää paljoa suojaa. Yritän tiirailla vuoman suuntaan. Välillä pysähdyn katselemaan kiikarilla. Tiedän tämän jänkän olevan kurkien suosiossa. Siellä olevat lantot ja kaltiot sulavat ensimmäisten joukossa. Luulisi sieltä löytyvän lintuja. Ainakin aikaisempina vuosina niitä on ollut. Välillä melko paljonkin.

     Lämmin ilma yllätti ja sulatti melkein kaikki lumet pois. Maan paljastuminen vaikeuttaa lintujen bongaamista huomattavasti. Niillä on nyt paljon vaihtoehtoja tarjolla. Ensimmäisten sulapaikkojen auettua, linnut oli helppo löytää. Nyt niitä joutuu kiikaroimaan pitkään. Toisaalta linnut eivät havaitse niitä tarkkailevia, kun maastopuku sulauttaa maastoon.

     Viimein havaitsen pitkän harmaan kaulan jänkkäpounujen seasta. Siinä ne nyt ovat. Kurkipari astelee verkkaisesti pitkin sammalikkoa ja välillä ne nokkaisevat maata. Sammakoita riittää näillä isoilla vuomilla. 

     Aloitan varovaisen naakimisen. Kurki on arka lintu ja se lähtee helposti karkuun havaittuaan tunkeilijan. Metri metriltä kuljen kyyryssä, yrittäen pysyä harvojen koivupensaiden ja kituliaitten mäntyjen takana piilossa. Niistä ei ole paljoa apua ja lopulta en uskalla edetä enempää. Hiipiminen olisi ollut turhaa työtä, jos linnut huomaisivat minut ja lähtisivät nyt lentoon.

     Avaan varovasti kolmijalan ja asetan kameran paikoilleen. Sitten istun pounun päälle ja alan tiirailemaan kohti lintuja. Matkaa on ehkä noin parisensataa metriä. Kyllä tältä matkalta saattaa saada ihan kelvollisiakin kuvia. Tuurista se on monesti kiinni.

     Nyt ei sitten muuta kuin täydellinen antaumus hommaan ja nautin keväisestä luonnosta.