"Vähä jäi kyllä harmittamhan, ko ei oikhen ehtiny tuohon kaamokshen taaskhan oikhen reagoijja. Piti monta kertaa mukamaste lähteä mettäle ja kuvvaila ja nauttia kauhniista sävyistä, mutta paskan marjat. Se meni taas siutti.
Työt hääty tehä ja monta muutaki hommaa. Monestikki kävi niin, että ku oli ittelä vappaata, niin keli oli niin harmaa, ettei oikhen tehny mieli lähteä mihinkhän. Muutaman kerran kokkeilin, mutta aika pliisuja kuvia ainaki tuli. Olihan sielä muuten kyllä soma kävästää, mutta ei oikhen saanu sitä tehtyä, mitä olis halvanu.
Mutta emmä anna sen enämpää kiusata. Sielon vieläki hienoja sävyjä tarjola vaikka aurinko jo yrittää pilkistää vaaran takkaa. Lauantaina kauppareisula sitä ihhailimma sumun keskeltä. Kyllä se mieltä kummasti lämmittää vaikka muuten ei tiety. Maaliskuussa lämmön alkaa sitte tuntemhanki, ko istuskellee taas jäälä.
Viikonloppuna oliki kunnon talvikeli, ko mittari meni neljännele kymmenelle. Mutta sitte taas säänhaltija muisti meitä ja nyt onki vaihtheeksi tullu reilun vuorokauvven lunta koko ajan. Jännä ko on muutama aste pakkasen puolela ja siltikki sattaa märkää lunta. Oikhen soma kollaila ko pittää potkia kola tyhjäksi. Oikhen mieltä ylentävvää hommaa.
Suksekki kaivoima esile. Jos vaikka kelit sen verran paranis, että pääsis testaamhan niitäki. Latuja on kyllä vielä huono ajjaa, mutta varhman tämä keli jo vähä kovettaa sen verran, että voipii kelkala jäljen poljettaa. Jos ei muuten, niin käväsee sitte Hetassa valastula lavula, sen luulis ainaki olevan auki.
Tuossa yhen väärtin kansa mietimä, että aukeaakhan Hiihtomaan rinne koska, ko siittä ei ole mithän kuulunu. Sillä ainaki läpit oottaa, että pääsis rintheshen laskemhan. Net on kuulema aivan pörröjä, ko sinne pääsevät. Ei milhän malttasit lähteä poijjes. Ja kuuluu nuot norjalaisekki kyselevän siittä.
Pankaappa hoppua. Teitä ootethan jo."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti