Käsittämättömän kaunista.

      "Jälhen kerran tuli käytyä sivakoimassa ko ilma oli kerrashan hieno. Lumiki on alkanu kantamhan suksimiestä.  Nyt hihtomisesta alkaa nauttimhanki. 

     Lähin seku käymhän kauppareisun jälkhen Paljasselälä. Enkä mie ollu ainua, joka oli kans lähteny sinne seikkailhen. Joku oli käyny luistelemassa Sissankin latua ja parit mettäsuksen jälekki mie kuorasin sieltä. Kethän en kylläkhän sauttanu. Net jälet menit kyläle päin ja mie hihtasin Sissankhin käsin. Kerranki sattu hyvä keli. Tavalisesti tutkala on puhaltanu kauhea viima, mutta nyt sielä sai ihan hiljokshen liikuskella. Ei ollu yhthän kaalo.

     Riekon jälkiäki löysin monestaki kohtaa, mutta itte lintuja en löytäny ko yhestä paikkaa. Ei niitä keriny kuvata ko niin hopusti lähtivät penshan tyveltä karkhun. Niitä on huono nyt hoksata. Aivan liikkumatta naakivat ja päkisten lähtevät kaukaa karkhun.

     Mutta on meilä nyt kaunista, ko aurinkoki paistaa jonku aikaa, eikä ole hullun paljoa pakkastakhan. Ei se aurinko kyllä vielä lämmitä ko mieltä, mutta hyvä son seki. Kyllä se siittä lämpennee. Talvea vielä piisaa ja tuiskuilmoja ootethan. Nekhän ei ennää nykysten ole semmosia ko ennen. Riekonansojaki ruukathin alkaa hakkaamhan kunnola vasta ko tuiskut kävi. Siinä oli kova putsaaminen ja kaivaminen langat lumen alta ko kunnola tuiskus. Jos ei olis merkanu kaartheita nauhala, olis jääny kyllä moni ansa löytämättä. 

     Tekis vieläki mieli alkaa tosissa pyytämhän, mutta ei tuo aika ennää oikhen riitä semmoshen. Olishan se tieten, jos parikymmentä laittas ja suksila kävis kokemassa, mutta ko sielä pitäs joka päivä käyvvä eikä ennää töitten jälkhen kehtaa pimeässä lähteä ottalampun kans. Siinä menis kuiteski aikaa tunti puolitoista joka päivä. 

     Häytyy toistaseksi vain tyytyä hiihtelemhän aina ko kerkiää ja nautiskela muuten vain puhthaasta ulkoilmasta ja luonon kauneuvvesta."