Siijanmukka

      "Oota, oota. Älä souvva niin lujjaa. Son puittanu. " Olen vaihteeksi kaverini kanssa verkostelemassa tutulla järvellä. Kesällä verkkoja ei tule heitettyä kovinkaan montaa kertaa, kun kala ei lämpimän veden aikana oikein liiku. Syksyllä taas on eri asia, kun vesi jäähtyy ja illat pimenevät. Alkaa siian kutu. Suolattu siianmäti onkin joka syksyistä herkkua. Tunturien kaviaaria.

     Talvikalaa pyydetään enimmäkseen verkolla. Jotkut harvat saattavat käydä nuottaamassakin. Meillä on tapana käydä syksyllä, kerran taikka kaksi, heittämässä verkkoja tunturijärvissä. Kohtuudella pyytämällä kalakanta pysyy hyvänä ja sitä riittää vuodesta toiseen. Kalaa pyydetään vain itselle ja muutamalle sukulaiselle, jotka eivät itse enää pysty kalastamaan. Ennen vanhaan joillakin oli tapana pyytää pakastin täyteen ja sitten keväällä niitä heitettiin kauheasti menemään, kun eivät jaksaneet niitä talvella syödä. Kateuksissa piti kuitenkin kalajärvet heittää verkkoja täyteen, ettei naapurin isäntä vain pääse apajille. Niin monesta järvestä sitten loppui kala.

     Yksi tuttava kertoi, että hänellä oli nuorena tapana verkostelun päätteeksi, pyyhkiä kumisaappaat kalansuomuilla, kun hän lähti kauppaan. Kylän isännät kyselivät, onko tullut verkoilla kalaa. Hän aina sanoi, ettei tullut mitään. Toiset eivät uskoneet, koska saappaat kiiltelivät siiansuomuista. Niin helppoa oli kalakateellisia kiusata, hän nauroi.

     "Huopaappa. Tehemä siijanmukan. Siittä net kalat aamula löytyy."