"No, häytyhän se minunki viimein lähteä hihtaamhan Pyhäkerole ja käyvvä testaamassa latukahvion tarjonta, ko non niin kaikki kehunhe. Eikä net ole tyhjää ihmiset puhunhe. Niin olit hyvät munkkikahvit. Melkhein vois sen takiakki lähteä uuvvesthan. Kattoma nyt miten sitä kerkiää. Son näin kevhälä paljo muutaki hommaa ko sivakoijja yhtenhän.
Soma ko on joku, joka kehtaa lähteä päiväksi istumhan ja passaamhan hihtojia. Kyllä huollon pittää tunturissa pelata. Mikä sen somempaa, ko tulet jostaki Sioskurusta taikka vieläki kauempaa ja pääset istahtamhan penkile, valhmin kahvin äärele. Kyllä son sitä luksusta. Siinä mennee hetki jos toinenki raatatessa ja kahvistellessa. Tauon jälkhen jaksaaki sitte hihtoa takasi kyläle taikka ethenpäin tunturin, riippuen tieten kummasta suunasta solet tulossa.
Siinon muutampi vaihtoehto mihin suunnata. |
Meilä on hiihtokausi alkanu ja kelikki on olhe ihan sopivat, jos tuota tuulta ei lasketa, niin nyt kannattaa lähteä liikkumhan ulos aurinkhon. Ja saattaa siinä ohimennen käyvvä niinki ikävästi, että saatat vahingossa jopa ahvottuakki."
Mieki pähkäilin vähäsen aikaa, kehtaanko vielä lähteä ethenpäin. Lopulta kuiteski käänyin takasi, ko ei ollu oikhen vaatheita tarpheksi, ko ylhäälä tunturissa tuulee aina. |
Pyhäkeron autiotupa on minusta yks somimmista kämpistä. Pitäs joskus vasiten yöpyä siinä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti