Lapista löytyy paljon kaikkea hienoa ja kaunista. Upeat maisemat järvineen ja tuntureinVeen, ruska, revontulet, komeat raudut, taimenet ja lohet, yötön yö. Lista on pitkä ja siihen voi luetella vielä paljon asioita.
Yksi asia siihen täytyy kuitenkin lisätä. Niin pieni, ettei siihen monesti edes kiinnitä huomiota. Vaikka sitä ei ole koolla pilattu, on sen kuitenkin jokainen lapinkävijä tunturissa liikkuessaan sen tavannut. Nimittäin sinirinta. Lintua ei tyhjän päiten kutsuta lapin satakieleksi.
Mikä onkaan ihanampaa kuin herätä kesäaamuna tämän mestarillisen laulajan liverrykseen. Linnun laulu solisee vuolaana, muuttuen koko ajan. Esitys saattaa kestää useita minuutteja.
Yhdellä vaelluksella olin kaksin liikkeellä koiran kanssa, kun viereiseen koivuun lennähti sinirinta ja alkoi laulaa. Laskin rinkan selästä ja istuimme siinä jäkäliköllä polun vieressä pitkän tovin kuunnellen uskomattoman kaunista musiikkia. Jopa koirani asettui aloilleen kuuntelemaan mestarin sävellystä. Lintu istui rauhassa puussa parin metrin päässä meistä, laulaen kymmenisen minuuttia ja lennähti sen jälkeen parinkymmenen metrin päähän ja liverrys alkoi uudestaan. Me jatkoimme koiran kanssa matkaamme ja jätimme linnun laulamaan reviirilleen. Eikä se ollut ainoa kerta sillä reissulla, jolloin saimme nauttia kauniista esityksestä.
Valitettavan harvoin enää tulee vaellettua. Nykyisin sitä kulkee enempi konevoimalla ja viettää mieluumin enemmän aikaa perillä kohteessa. Mutta silloin moni hieno kokemus jää kokematta. Hiljaa luonnossa kävellen kulkien, asia olisi toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti