maanantai 8. marraskuuta 2021

Juhlan paikka

      Tiijättäkö, että son nyt oikeasthan juhlan paikka. Näitä minun haihatuksia on tämän jälkhen julkastu sata. Häytyy myöntää, että son ollu melkonen urakka. Aihheitten miettimistä ja juttujen kirjottamista, puhumattakhan kuvien ottamisesta. 

     Sitä helposti luulee, että helppohan son. Senku kirjottellee menhen. Mutta kyllä välilä on saanu pohtia tosishan, mistä seuraavan jutun keksis. Vaikka Lapissa elethän, niin ei siittä välttämättä ossaa oikhen kertoa. Vai onkhan se niin, että ei ossaa kattoa asijoita kovinkhan laajasti. Vishin meijjän tavaliset hommat ja rutiinit ei tunnu ittestä kovinkhan kiinostavalta, mutta pitäs aina muistaa, että meijjän arki on eteläläisile ja varsinki ulkolaisile eksotiikkaa.

     Vaikka esimerkiksi tuota kollaamista ei itte kauheasti rakastakhan, niin Keski-Euroopasta tulhe on hyvinki innoishan siittä. Pitäs vishin alkaa myymhän niile perinteistä lumihommaa. Lumenluonti talon pihalta kympin ja kolan vuokra vielä viitosen siihen. Mie uskon, että olis kysyntää. Vielä ko yläkerran isäntä pitäs huolen, ettei kolattava kovin äkkiä loppuis.

     Seki kyllä tuntuu vishin kolikola heittelevän, mitä huomena laittas vuorosthan. Ensin oli luppaavasti pikku pakkanen, mutta sitte tuli lunta ihan maahan asti. Niin paljo, ettei ennää pystyny mettässä kävellä. Sitte oli parhaimilhan  reilu parikymmentä pakkasta. Ja senhän tietää, ettei se auta jänkkien ja järvien jäätymishen, ko lumi suojaa. Sen jälkhen se alko lämpenemhän ja sulatti melkein kaikki, mitä soli taihvaalta leijjanu. Nyt taasen sato sen verran, että maa valkeni. Se hyvä puoli siinä ainaki on, että näkkee kuorata hirven jäljet. Niitä pitäs vielä pari saaha. Meilä on monta semmosta, jokka tykkää hiihellä, niin memmä piä kiirettä pyynin kans. Saapii pojat sivakoijja. 

     Lauha keli on tieten soma ulkoila, mutta kyllä siittä moni homma kärsiiki. Mettässä liikkuminen on hankalaa, tiet on liukhat ja pimeäki, jos ei ole lunta. Onneks nyt näyttäis siltä, että talvi olis tulolhan, mutta tiesi vain, ko loppuviikosta vishin alkaa lämpenemhän. Pitäs nyt kuiteski pakkasen puolela, että olis ees vähäsen talven tuntoa. 

     Kaikesta huolimatta, liikkukkaa ihmiset varovasti. Sama olettako autola vai jalkasten liikhelä. Ja varsinki kelkkailijat. Osassa järvissä ja joissa ole ku riite päälä. Turvalista syksyä kaikile.

     



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kevät keikkuen tulevi.

       "Olipa meilä tässä somat kelit. Viikon piti oikhen kevhäistä. Lumet suli silmissä. Pääsiäisenä ko kävi pilkilä, olit järvet aiva...