Taas on vuosi kulunut. Talvi on väistynyt. Kohta kevätkin vaihtuu kesäksi. Ilma lämpenee ja vettä sataa. Kelkkakelit alkavat olla ohi ja kohta loppuu pilkkiminenkin. Vielä viimeiset rutistukset avannoille ja sitten saakin odottaa jäiden lähtöä, että saa veneen vesille.
Kalastus on jäämässä pakolliselle tauolle, mutta onneksi lintujen muutto on käynnissä. Niiden seuraamisessa kuluukin mukavasti kelirikkoaika. Pihatöitä voi jo aloitella pikku hiljaa, tosin lumi ja märkä maa rajoittavat niitäkin. Katselin päivällä liiterin takana olevaa koivuläjää. Sekin on auennut kinosten keskeltä ja odottaa Huskua. Niitä oli syksyllä mukava ajaa kelkalla metsästä. Hyötyliikuntaa yhtä kaikki.
Ulkona on sumuinen keli. Ilma on jotenkin surullinen. Vai tuntuuko se ainoastaan itsestä niin? Kevät on ihanaa aikaa, kelkkailuineen, pilkkimisineen ja lintujen muuton seurantaa, mutta kohta ne kaikki ovat ohi. Tilalle saamme onneksi aurinkoa ja lämpöä, vehreyttä, metsässä samoilua ja kalastusta muussa muodossa.
Tykkään kyllä kaikista vuodenajoista. Jokaisessa niissä on omat hyvät puolensa. Mutta kevättä rakastan. Siksi ajattelin lähteä tästä vielä illan päätteeksi järven rantaan katsomaan sotkien touhuja rantaporeissa. Eihän sitä ihmisriepu malta edes nukkumaan laittaa, kun valoisaa riittää koko ajan.
Tämä aika kestää enää vain hetken ja siksi ystäväiseni, meidän - sinun ja minun - kannattaa lähteä ulos hengittämään viimeisiä lumihenkosia ja kuuntelemaan etelän terveisiä, joita muuttolinnut meille ovat tuoneet.
"Nautithan loppukevhäästä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti