Lapinhulluus

 

     "Son kuulkaa semmonen homma, että jos kerran eksyy Laphin, niin sitä saattaa tulla pörröksi lopun ikkää. Son tuo lapinhulluus semmonen tauti, ettei siittä meinaa parantua oikhen koskhan.

     Ensin sie käväset seku kattomassa, mikä son se ihmeelinen paikka, mistä kaikki puhhuu. Ylhensäkki son kesälä. Samala reisula käyt Jäämertaki kattomassa ko kerran olet jo tänne asti päässy. Yöttömän yön koet samala ja ihmettelet kuinka net oikhen pystyy täälä nukkumham, ko aurinko ei laske ollenkhan. 

     Ko olet käyny kerran, sie alat kohta suunittelemhan jo seuraavaa reisua. Mietit, että oliskhan se paljo mainostettu ruska minkälainen? No, sie lähet kathon. 

     Kovasti net väärtit kehhuu, kuinka soma sielon kevhälä hiihellä. Varsinki ko sattuu hyvät hankikelit. Ja taasen sie lähet käymhän pohjosessa. 

     Täälä sie sitte kuulet pilkkiviikosta, kaks kallaa-kisasta ja rauvvun yöpilkistä. No, häätyhän neki ilman muuta kokea. Ja sitte se kesä tullee ja taasen pittää lähteä. Kalastamhan ja vaeltamhan veri vettää. Kesän lopula vielä talvihillat kerätä ja ruskaki on taas sopivasti siinä hollila.

     Äläski sitte värkki. Riekonpyyntihän se meinas kokohnan unehtua. Tunturissa on soma kävelä hienoissa maisemissa ja ihhaila ko koira toimii ko singeri ja hakkee sulle riekot valhmiiksi. Illala sitte herkuttelet pannula paistetulla riekontäkälä.

     Mutta eihän sole mikhän lapinkävijä, joka ei ole kaamosta ja tietenki taihvanvalkeita kokenu. Häytyyhän sitä revontulet nähä. Ja taasen sullon hyvä syy tulla käymhän meitä kattomassa.

     Mutta äläppä huoli. Seuraava askel onki sitte jo vaarhalisempi. Sie alat haaveilhen, että olispa soma, ko löytäis vähäksi aikaa töitä täältä. Joskus käypii tuuri ja hommia löytyyki. Ja sitte saattaa käyvvä niin onnettomasti, että jos solet sinkkuna tullu, niin eikö joku paikalinen hurmaa ja sonki sitte menoa. Mie tiijjän monta, jokka on sen kohtalon kokenu. mutta harva sitä on kylläki katunu. Ylhensäkki hyvin ouvvat tyytyväisiä.

    Semmosta mie vain ny vaihtheksi mietiskelin. Että kannattaa kahestikki miettiä, uskaltaako tänne Laphin tulla. Siinä saattaa hoksaamatta käyvvä, että sielu riutuu niin kauvvan, että kohta sitä on pakko lähteä parantamhan käkkyräkoijjujen valtakunthan, tunturituulten ahvottamaksi.

     Ja jos oikeasti niin onnettomasti pääsee käymhän, niin ei muuta ko syvämmellisesti tervetuloa. Kyllä tänne Enontekijölle mahtuu asumhan."