Keli oli tosijhan justhin sopeva. Pukkasimma venhen vesile ja mie menin keulhan polvistelhen. Siittä onki joku aika ko viimein on tullu käytyä tuulastamassa. Nykyjhän son helppo, ko on tehokhaita ottalamppuja. Ennen soli isompi homma viritellä halogeenia ja auton akkuja. Taikka vielä aijemin, ko poltethin tervaksia parilassa.
Emmä pääshe ko parikytä metriä venevalkamasta, ko ensimäinen hauki näky valokiilassa. Kaveri melo hiljaa ja mie sihtasin atraimela. Sitte ko tuntu, että soli kohala, niin mie survasin. Tais olla vähä taijjot ruosthessa, ko meni tietenki siutti. Ei sollukhan niin helppoa ko mie muistin.
Muutaman kerran sitä löi huti, mutta viimheinki sattu. Semmonen puoli kilonen hauenpuikale jäi piikhein kiini. Pääsee ainaki maistamhan. Viimeksi molenki syöny jänkkäkoiraa kevhälä. Se jääpii kyllä syömättä lämpimän veen aikana.
Kaloja näky vähän väliä. Enimäkshen semmosessa puolen metrin syvvyyessä. Matalassa ei ollu ko pikkusia. Pari kertaa näky iso siikaki, mutta son niin eläväinen, ettei siihen oikhen ehi lyömhän. Matheita mie kyllä ootin, mutta niitä ei näkyny yhthän.
Siinä met liikuima pari kolme tuntia ja kallaaki tuli kymmenkunta haukea. Suurin oli varhman parikilonen. Kyllä niistä kalapihvejä tekkee ja osan savustaa. Vielä ko oman maan pottuja keittää sekhan, niin mikä sen parempaa lähiruokaa onkhan.
Son vain surku ko tuohustaa pystyy tosi harvoin. Keli pittää olla tosi tyven ja yksin sitä on hankala tehä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti