Riekostelemassa

      "Viimhein työt vähä hellitti ja tuli hirvenpyynthinki taukoa, niin pääsi käymhän riekkoja kattomassa. Elämänlinnun pyynti oli nuorempana se kaikista tärkein ja rakhain homma. Sitä lähti methän kävelemhän aina ko vähäki oli maholisuus. Monta viikonloppua vietethin tunturissa ja kävelthin ja naakithin riekkoja.

     Vanhemiten se homma sitte alko jäämhän ja paino alko siirtymhän enämpi hirvestykshen. Saki ko alko kasvamhan, niin tartti lissää ruokaa pöythän. Nykyjhän riekosta tehhän pareminki semmosta kurmee-ruokaa.

      Löysin sitte viihmein itteni tunturista. Sielä met koiran kansa hiljokshen kävelimmä koivikoita myöten ja haima lintuja. Nuorena läppinä sitä oli kehittyny vaisto, että elävät löysi. Vanhempana sitte laitoinki koiran. Sen kans on paljo helpompi pyytää. Ja sen kans tullee liikuttua muutenki paljo.

     Soma kattoa ko koira laukkoo eestakasin ja nuuhkii ilmaa. Saapii itte keskittyä maisemhin ja kulkemishen. Välilä vain vilkassa mitä se koira puuhaa. Muutaman tyhjän seisonan se teki. Varhman aivan verekset jälet oli. Ei se muuten ruukaa tyhjää taajoa. 

     Väärti se ehotti mulle tämmöstä koiraa, ko se tiesi, että molen aina halunu kanakoiran. Setteri on paljo rauhalisempi ko saksanseisojat. Net on semmosia viuhtojia, että tuntuu, että niilon varhmanki se adhd vai mikä se nyt olikhan? Niin rauhattomia kavereita, että mien kuiten semmosta huoli. Mulle soppii paremin tämmönen hiljasempi mettäkaveri, ko molen ittekki rauhalinen. Nykki se kattelee tuossa vähän matkan päässä, että mihin sie oikhen jäit, ko hän yrittää löytää niitä lintuja sulle. Joo joo, kyllä mie tulen. Hae sie vain.

     Välilä se löysiki riekkoja, mutta noli niin arat, ettei net oikhen pysynhe seisonassa. Niiton varhman hättyytelty niin paljo heti ko pyynti alko. Kaks ekkaa viikkoa turistit laukkoo ko häässä ja paukuttavat minkä kerkiävät. Nyt niitä ei ennää ole ko muutama ja menoki on rauhottunu niin paljo, että linnukki uskaltaa tulla esile piilosta.

     Päivän met siinä koiran kansa kävelimmä. Gepsin mukhan yli 20 kilometriä. Nyt met sitte nautima iltapallaa tässä autiotuvala ja laitama nukkumhan.

     Huomena meilä onki uuet suunitelmat ja yritämä päässä maistamhanki. Vaikka ei sole niin väliä vaikka emmä mithän saiskhan. Pääasia, että saama sessen kans olla ulkona ja nauttia kommeista maisemista ja euroopan puhtaimesta ilmasta. Met pojat voima kyllä nylkeä makkaran illala ja paistaa semmosenki.

     Mutta huomenillala molema viishampia ja saatama paistahuttaa täkkääki pannula. Kattoma mille pääle se luonto sattuu."