maanantai 13. heinäkuuta 2020

Tyven



     Kasasin perhovavan pyyntikuntoon. Ilta oli lämmin ja tuuleton. Täydellinen hetki pintakalastukseen. Tyynen järven pinnan rikkoivat ainoastaan vesiperhojen vanat, näiden juostessa pintaa pitkin ja kalojen aiheuttamat tuikkirenkaat, ahvenien ja siikojen napsiessa hyönteisiä.

     Sitoessani siiman päähän pintaperhoa, näin järven yllä kalasääsken lentävän. Samat aatokset silläkin oli. Pesässä odotti monta nälkäistä suuta. Äkkiä lintu pysähtyi lepattamaan paikoilleen. Se oli huomannut kalan lähellä pintaa. Hetken se leijui paikoillaan, sitten se veti siivet suppuun ja syöksyi nopeasti järveen. Molskahdus kaikui tyynessä illassa. Kului pari sekuntia ja lintu levitti siipensä ja alkoi pieksämään niillä vettä. Vaivalloisesti se pääsi viimein lentoon, kynsissään iso kala.

     Sääksi lähti lentämään järven taakse. Sillä on ollut pesä jo vuosia siellä jossain. Luultavasti läheisessä vaarassa, parin kilometrin päässä järveltä vai liekö tehnyt kotinsa isoon koivuun joen rannassa. Kukaan ei ollut nähnyt sen pesää koskaan. Komea lintu ilmestyi järvelle kalastamaan aina yhtä salaperäisesti ja katosi nopeasti saalis kynsissään. Monesti olet katsellut sen perään, yrittäen nähdä mihin se menee. Joka kerran se katoaa jonnekin jokikoivikon taakse.

      Laitettuani onkivehkeet veneeseen, työnnän sen hiljaa veteen. Istun peräpenkille ja alan rauhallisesti työntämään venettä rantaluhikossa. Melon hiljaa keskemmälle järveä ja alan varovasti heilutella vapaa. Perho laskeutuu nätisti veteen ja annan sen olla hetken rauhassa. Kalat säikkyvät siimaa, sen osuessa järvenpintaan.

     Varovasti alan vetämään siimaa veneeseen. Perho värisee veden pinnalla. Kohta ensimmäinen tärppi tapahtuu. Pienehkö siika nappaa perhon. Varovasti päästän kalan takaisin järveen. Nähdään ensi kesänä, kun olet vähän kasvanut.

     Rauhallisesti heittelen perhoa koko illan. Silloin tällöin saan tartutettua siian kiinni. Huominen ruoka on varmistettu. Kalakaverini ilmestyy jälleen järvelle. Rauhassa se lentää tyynen pinnan yllä ja etsii kaloja. Harmi etten ottanut kameraa veneeseen. Linnusta olisi saanut hyviä kuvia. Ensi kerralla sitten.

     Laitan perhovavan sivuun ja lähden melomaan rantaa kohden. Kaloja on tarpeeksi yhdelle aterialle. Vedän veneen maalle ja jään katselemaan järvelle. Sääksi syöksyy veteen. Molskahdus kuuluu taas selvästi ympäri järveä. Vaaleat siivet iskevät voimakkaasti, kun lintu lähtee saaliineen lentoon. Sinne se taas suunnistaa, etelään päin, kohti salaista pesäpuutansa.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kevät keikkuen tulevi.

       "Olipa meilä tässä somat kelit. Viikon piti oikhen kevhäistä. Lumet suli silmissä. Pääsiäisenä ko kävi pilkilä, olit järvet aiva...