maanantai 31. elokuuta 2020

Ison lihan perässä.


     "Nyt se sitte taas alkaa. Joka syksynen villitys. Mettät täyttyy ukonkutalheista ja akanketalheista. Kaikila loistaa silmät samala laila kilpaa auringon kansa. Son vishin hirvenpyyntiaika käsilä.

     Hirvi on tärkein riistaelläin meijjän kunnassa. Riekkoaki pyyvvethän, mutta enempi turistien osilta. Ison lihan pyynnilä hommathan pakkaset täythen ruokaa talveksi. Monessa talossa ei muuta syyäkhän. Totta se paremalta maistuuki, ko son itte pyyvvetty, eikä kaupan tiskiltä valkattu. Luomu maistuu paremalta ko siinä on lisäainheina käytetty vain luonnon raaka-ainheita: raitista ilmaa, luontokokemuksia ja eräelämyksiä.

     Muistama sitte eräetiketin. Kunnioitama riistaa ja naapureita. Välilä pyynti mennee väkisinki päälekkäin, mutta sopu sijjaa antaa. Met kyllä sovima kaikki methän valkestelhen. Ja muistethan sitte, että orpoja emmä tehe. Son puhasta haaskausta ko talvi tullee. Kyllä sieltä raavhaita löytyy.

      Tämän jutun myötä, ei muuta ko mukavaa syksyä rakhan harrastuksen parhin tasapuolisesti kaikile. Olkhon Tapio antelias tänä vuona."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kevät keikkuen tulevi.

       "Olipa meilä tässä somat kelit. Viikon piti oikhen kevhäistä. Lumet suli silmissä. Pääsiäisenä ko kävi pilkilä, olit järvet aiva...