Lapin uskomuksissa oli olentoja, jotka liikkuivat pimeällä tai muuten ihmisiltä piilossa. Osa niistä eleli kaukana erämaissa, osa taas tuli kummittelemaan kyliin ja taloihin. Jotkut taas elelivät rauhassa ihmisten kanssa maan päällä.
 |
| Lapista löytyy valoisa ja pimeä puoli. |
Ulkopaikkakuntalaiset eivät tiedä mitä mystistä voikaan liittyä vanhaan polkuun tai kirkasvetiseen kaltioon. Paikallisväestökään ei enää muista, että tunturissa asuu muitakin kuin poroja. Silti osa tervehtii astuessaan sisälle autiotupaan. Onko se pelkästään ”seku vain” -tapa vai olisiko se perintöä aikaisemmilta ajoilta, jolloin ihmiset elivät rinnakkain staalojen ja maahisten kanssa? Vanhat muistelukset ovat juurtuneet selkärankaan ja sieltä ne vaikuttavat, vaikka ihminen ei itse huomaakaan mitään. Vielä nykyäänkin sattuu toisinaan ilmiöitä, joita ei pystytä selittämään järjellä. Vaikka ihminen on vieraantunut luonnosta ja vanhoista tavoista, silti jopa nuorempi sukupolvi on joutunut tällaisten outojen tapahtumien todistajaksi. Joitakin parantajia ja verenpysäyttäjiä on vielä hengissä, mutta jatkajia ei enää ole. Vaarana onkin tällaisten erikoisuuksien katoaminen.
Kuulun itsekin
tähän ihmisryhmään, jolle vanhat tavat ovat selkärangassa.
Vaikka se joitain ihmisiä naurattaa, niin laittakaapa merkille, kun
seuraavan kerran saavutte autiotuvalle, tervehtiikö kaverinne
kämppään saapuessaan. Veikkaanpa että tervehtii ja sillä tavoin
kysyy tuvanhaltijalta lupaa vierailulle.
Tällaisia tarinoita on paljon ja olen yrittänyt kerätä niitä parhaani mukaan. Valitettavasti näiden ilmiöiden kokijoista suuri osa on jo poistunut näiltä tuntureilta, mutta jatkan taltiointia silti. Kuulemiani juttuja julkaisen nyt muutaman kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti