maanantai 18. tammikuuta 2021

Painajainen

     
     "Nunnasesta ithän, Kalmakaltion entisen rajavartiolaitoksen lähelä, Pelsivaaran alla, Käkkälöjoen rannala, sijaitsee Kalmatupa. Tämä autiotupa on ollu monele kulkijalle rauhaton yöpymispaikka.


     Erhänä talvi-iltana siihen sattu tulehman miehiä naapurikylästä. Miehet olit porohoitoreissula ja päättivät jäähä siihen kämpäle yöksi. Kotimatka pimeässä ei oikhen innostanu kethän. Kämpän maine oli miehille tuttu, mutta net päätteli ettei kummitus uskala ilhmaantua, ko vastassa oli kuiteski useampi raavas mies. Iltapalan syötyjhän miehet laittovat sitte nukkumhan.

     Yks toisensa jälkhen väsynhe miehet nukahtivat. Laverilla viimisenä ollu Jussa-Pekka, kuunteli ko tuhina ja kuorsaus alko kuulumhan vierustovereitten joukosta. Juuri ennen unentuloa se kuitenki havahtu. Ritsin toisessa päässä nukkuva kaveri alko yhtäkkiä liikkumhan levottomasti ja korisemhan ja sen hengitys alko pätkimhän. Kuulosti siltä ko solis ollu tukehtumassa. Vähän ajan päästä hengitys alko kuitenki kulkemhan normaalisti, mutta seuraava nukkuja alko tehhä samaten. Jussa-Pekka kuunteli ja tehenteli nukkuvaa. Se arvas mistä siinä oli kysymys.

     Mies toisensa jälkhen sai saman kohtalon. Tuntematon kiusas jokhaista väsynyttä kulkijjaa. Viihmein Jussan vieruskaveri rauhoittu. Nyt solis sitte hänen vuoronsa. Jussa-Pekka tunsi, ko joku asettu istumhan rinnan pääle. ”Mie olen painajainen!”, visto ääni sano. Mutta kummitus ei osanukhan oottaa, ettei Jussa nukkunukhan. ”Ole mikä olet, mutta jätä minut rauhhan!”, huuahti Jussa-Pekka. Ja samassa kummitus katos. Eikä sitä ennää näkynyt koko yönä."



     Painajainen oli öisin liikkuva, pelätty kummitus. Se asusti autiotuvissa ja vanhoissa turvekammeissa ja laavuissa. Tällaiseen asumukseen asettuvan kulkijan oli muistettava asettua ”kolmen lukon taakse”, taikka nukkumaan laittaessaan jätettävä tuppivyö poikittain selän alle, siten muodostaen ristin. Painajainen kävi ihmisen päälle tämän nukahdettua. Yleensä se nähtiin karhun, ketun taikka vanhan lapinmuorin hahmossa, joka istui nukkuvan rinnanpäälle estäen tätä hengittämästä.

     Asutulla seudulla painajainen ilmestyi jopa taloihin, yleensä kuitenkin navettoihin. Siellä se istui lehmän taikka hevosen selkään lepäämään. Joskus se saattoi tulla jopa sisälle pirttiin ahdistelemaan nukkuvia. Painajainen pelkäsi valoa, tulta ja kovaa ääntä. Toisinaan sitä häädettiin ampumalla. Mutta puukkoa ja kirvestä se pelkäsi eniten. Samaten ukkosen särkemää puuta se myös kammosi. Tällaisesta puusta tehtiin nk. painajaisristi, joka ripustettiin kattoon roikkumaan. Se oli voimakas talismaani, joka piti riettaan poissa.

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hetan Marianpäivät

       "Niin se taasen vuosi vierähti. Marianpäivän markkinoila tuli piipahettua molempina päivinä. Lauvvantaina oli paljon myyjiä kylä...