Hattupäitä 2 ja muita lirottajia

     "Taas kerran mie löysin itteni vahtaamasta suokulaisia. Koko monta kymmentä kevättä molen niitä kevhäisin ihhaillu. Ja paljo muitaki. Viimein surkuttelin ko niitä vain on niin vähäsen jälelä.

     Mutta kyllä se ryökäle osas yllättää ilosesti, ko satuin oikejhan aikhan oikeale paikale. En muista koska molen tuommosta määrää lintuja nähny. Hattupäitäki samala reisula näky ainaki toista sattaa. Yhessäki tokassa laskin olhen kohta neljäkymmentä. Tuli aivan nuoruus mielhen. Kyllä lämmitti syväntä oikhen kunnola

  

     Väärti se mulle sano, että käväseppä vasiten. Piti oikhen nähhä vaivaa käyvvä kattomassa, mutta kyllä kannatti. Valehtelematta sielä näky satoja kahlaajia. En koskhan muista tämmöstä hetkeä olhen. Lappi ja Enontekiö yllätti taasen."

"Höyhenet vain pölisi ko koirhat tappeli siittä, kuka sonkhan se jänkän kuningas. Naarhat vain katteli vierestä. Sama homma oli monessa eri paikkaa.

 "Nahistelu viepii voimat. Vähemälläki kihuamisella alkaa nukuttamhan."

   
 "Sielä oli paljo muitaki lintuja. Monta kertaa molen kyllä miettiny, että eikö niilä palelu koivet, ko jääkylmässä veessä kahlaavat vattaa myöten."

    

     "Myöhäsestä kevhäästä on ollu iloa ainaki lintuihmisille. Son vain hullun tuntusta, ko järvissä on jäitä, lehti puhkeamassa ja sääskiä meinaa lentelemhän samhan aikhan. Mutta emmä valita. Kaikki otethan vasthan, mitä ylhältä tullee."