lauantai 1. helmikuuta 2020

"Haas son somempi niin? No, suittaa ollakki."

     "Äläski sitte värkki! Mie kattoin ko korri tohotti kohi. Mie rukatin sieppaamhan äijjin vanhan nalkun ja otin ja losahutin. Ja ei suinkhan - meni mätö siutti."

     Oletteko huomanneet, kuinka rikas meidän murre oikeasti on? Pystymme kertomaan kokonaisia pieniä tarinoita, ilman, että siitä saa muualta poissa olevat selvää. Esimerkiksi linnuista löytyy monia outoja siivekkäitä. Samoin maastoon liittyviä sanoja on todella runsaasti. Sanoja ja sanontoja on paljon ja niitä kannattaa käyttää niin useasti kuin voi. Murretta ei valitettavasti opeteta koulussa. Se säilyy ainoastaan puheessa sukupolvelta toiselle. Jotkut ovat onneksi myös kirjoittaneet niitä ylös.

     Tämänkin blogin voisi kirjoittaa murteella, mutta sen täydellinen ymmärtäminen onnistuisi ainoastaan tämän perän ihmisiltä. Mutta välillä käytän sitä, että olisi mielenkiintoisempi lukea. Kuntamme on niin laaja, että sen sisälläkin murresanasto muuttuu hieman. Pohjois- ja itäpuolella murteessa on enemmän sanoja saamenkielestä ja etelä- ja länsisuunnalla ruotsinkielestä, mutta siltikin krannit ja väärtit ymmärtävät hyvin toisiansa.

"Otamapa nyt sitte itteä niskasta kiini ja piämä huolen, ettei meijjän läpit pääse unehuttamhan meijjän murretta, ko son rohki iso vahinko, jos se pääsee häviämhän."

 Jouttenia elikkä joukhaisia jokisulassa.
Net tullee ensimäisten joukossa kevhälä.
                                                           
                       






Tohtaja on hyvä sukaltamhan.
Tämän mie sautoin yhessä jokiruvossa kurpomasta.

                                                                   


                                                             


Tirro. Son sama ko tiijakka.
Rohki vihanen, ko erehyt pesäle. Se tullee pääle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Valosaa on.

       Istuskelen keittiössä iltateetä juoden. Katselen ikkunasta ulos ja mietiskelen kaiken maailman asioita. On valoisaa vaikka kello on j...