keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Lapin luonto luo outoa taikaa...

     Miltei jokainen tuntee tuon kuuluisan kappaleen. Lapin tango kertoo hyvin etelän ihmisen ajatukset Lapista. Aukeat tunturit, kalaisat joet ja järvet, suuret hillajänkät, riekkomaat, vaellusmaastot, revontulet, ruska... lista on loputon. Uskomattoman kaunis luonto lumoaa kulkijan. Lapinhulluus iskee varoittamatta ja nopeasti. Lohdutuksena sanottakoon, että huonompiinkin asioihin voi jäädä koukkuun.

     Lumous ei pelkästään koske satunnaista kulkijaa tai muualla asuvaa. Sama lumous vaikuttaa meihin paikallisiinkin. Tosin sitä ei meistä välttämättä huomaa ulospäin. Kotiseuturakkaus on syvällä sydämissämme ja juuret tiukasti Lapin maaperässä. Moni on sanonut nuorempana, lähtiessään etelään opiskelemaan, ettei tule enää asumaan koskaan täällä, mutta paljon on paluumuuttajia perheineen tullut takaisin kotikuntaansa. Eikä ihme. Vaikka palvelut ovat meillä kaukana, on Enontekiö silti hyvä paikka asua ja kasvattaa jälkikasvunsa. Peruspalvelut täältä löytyvät ja naapurikunnista saa suurimman osan tarvittavista asioista. Loput löytyvätkin sitten isolta kirkolta, Rovaniemeltä. Täkäläisille matka ei tuota ongelmaa. Ostoksilla saatetaan käydä päiväseltään Oulussa asti. Moniko Ruuhka-Suomesta lähtisi hakemaan tarvitsemaansa 75 km tai 300 km päästä? Ei kovin moni. Lapissa asuvat ovat tottuneet tällaiseen, eikä asiaa pidetä kovinkaan kummoisena. "Sole poka mikhän" -sanonta kuvaa todella hyvin meitä pohjoisen asukkaita.

     Toinenki fraasi sopii myöskin hyvin meihin: "Sole niin justhin - kerkiää sen huomenaki." Teemme kylläkin niin kuin olemme sopineet, mutta lause kuvastaakin elämänasennettamme, kiireettömyyttä.

     Suhteemme luontoon on erittäin syvä. Elämme luonnon keskellä, saamme suuren osan elannostamme siitä ja olemme osana luontoa. Pitää muistaa, että luonto antaa, mutta osaa se ottaakin. Välillä se koettelee  kovalla kädellä, mutta nöyränä otamme kaikki vastaan. Kyllä Enontekiö on sen arvoinen.

















"Muistakkaa – aina ko tolvaatta tuntureila – lapin rannattomissa, äärettömissä erämaissa, - niin kunnioituksela sielä liikkukkaa. Kunnioittakkaa autiotupien haltijoita, älkää joikkakko revontulile, älkääkkä remukko Saivon rannala. Sillä tavalla tet pysyttä väleissä tunturihenkien kansa."
   
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokhan viimheinki.

       "Mullon ollu vähä taju hukassa, ko mie en ymmärä mistä se tämmösen kiirhen on pukanu pääle. Kevhäästä asti on pitäny mennä tohot...